Huovinen esitti ensin pitkään totisella naamalla jäävänsä pois vasta 70-vuotiaana, mutta ilmoitti sitten yllättäen jättävänsä tehtävänsä hyvissä ajoin ennen sitä. Keskustelulle seuraajasta jää hyvin aikaa.

Mikään ei nimittäin kiihota kirkollisia sisäpiirejä niin kuin kannunvalanta mahdollisista piispaehdokkaista. Kirkon kulisseissa käy jo täysi kuhina ensi keväänä käytävien piispanvaalien ympärillä. Kahvipöydissä ja Facebook-ryhmissä heitellään nimiä ja kohta ryhdytään vakavissaan kokoamaan kannattajalistoja.

Rakkaassa kirkossamme on meneillään varsinaiset piispanvaihtoviikot. Arkkipiispanvaalin ehdokasasettelu on jo käynnissä. Helsinki seuraa perässä.

Todennäköisesti arkkipiispaksi valitaan nykyisistä piispoista Kari Mäkinen tai Seppo Häkkinen. Näin saadaan uusi piispanvaali myös Turkuun tai Mikkeliin. Kaukana eivät ole Espoon ja Kuopionkaan piispojen vaihdokset.

Nyt on historiallinen mahdollisuus uudistaa kerralla kuvaa kirkosta ja miksei itse kirkkoakin. Kirkkoa hallitsevat etupäässä lähellä 60 ikävuotta elelevät miehet. Kirkko näyttää harmaa- tai kaljupäiseltä pönäkältä ukolta. (Vertaa kuvaa tämän kirjoituksen yhteydessä.)

Kirkko on sitä, miltä se näyttää. Jos sen halutaan näyttävän sellaiselta, jonka tämän päivän arvomaailmalla varustettu suomalainen ihminen voi ottaa todesta, sen johtopaikoille ei kaivata yhtään lisää harmaita herroja. Helsingin piispaksi on valittava viisas nainen. Samoin yhteen, kahteen tai kolmeen seuraavaksi avautuvaan piispanvirkaan.

Päteviä, viisaita ja piispan viran mittaisia naisia kyllä löytyy kirkosta. Heidän on nyt vain lopetettava äpötteleminen ja asetuttava tosissaan ehdolle.

Käytäväkeskusteluissa ovat tähän mennessä vilahdelleet tiuhimmin hiippakuntasihteeri Irja Askolan, professori Jaana Hallamaan ja tutkija Pauliina Kainulaisen nimet. Joku heistä on Helsingin uusi piispa.

Seppo Simola
Päätoimittaja

seppio.simola (a) evl.fi