Vanhastakaupungista löytyy Helsingin ensimmäisen kirkon paikka. Kuva: Esko Jämsä
Helsinki toisin silmin 3/8: Ensimmäisen kirkon paikka
Kivijalka ja pätkä aitaa muistuttavat 1500-luvun kirkosta.
Oikealla puolellani on jyrisevä Kustaa Vaasan tie ja takanani sen ylittävä silta. Vasemmalla kulkeva pikkutie ohjaa kulkijoita alas Vanhankaupunginkoskelle. Edessäni on metsä, jossa liikkuvat vain putoavat lehdet. Ja tämän kaiken keskellä on pieni puisto, jossa sijaitsi Helsingin ensimmäinen kirkko.
Vuonna 1550 rakennettu kirkko oli puuta, ja nyt on jäljellä vain sen kivijalka, muistona noin sata vuotta kestäneen rakennuksen rajoista. Rajojen sisällä on hiekkaa ja penkkejä, ja kivijalasta kasvaa yhdessä kohdassa pieni kotipihlaja. Rajojen ulkopuolella on siisti nurmikko, isoja koivuja ja, vähän kauempana, toinen kiviraja – vanhan kirkon aita, jota koristaa sammal ja kesällä kaikenlaiset kukat.
Palaan usein tähän paikkaan. Tuntuu siltä, että se seisoo kuvana omasta uskonelämästäni – kuva, jossa sisäiset jännitteeni jotenkin raukeavat. Kuulun itse seurakuntaan, joka kokoontuu lähinnä kodeissa tai jossain ulkona. Mutta rakastan kuitenkin vanhoja kirkkoja.
Tällä paikalla voin olla samaan aikaan ulkona ja vanhan kirkon sisällä. Voin istua ison kaupungin jylinän ja ikivanhan metsän hiljaisuuden välimaastossa. Tässä ovat selkeät rajat, mutta myös haavoittuva avoimuus kaikille tulijoille.
Englantilainen kirjoittaja opiskelee Suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa.
Jaa tämä artikkeli: