Huvipuisto heräsi talviunestaan lokakuiseen valokarnevaaliin. Kuva: Mikko Pekkarinen / Lehtikuva
Helsinki toisin silmin 4/8: Uskalikkojen mäellä
Linnanmäki lumosi ulkomailta muuttaneen opiskelijan.
Mieleen jää aina jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ole kokeiltu eikä nähty, varsinkin silloin, kun se on jotain uutta, jännittävää, pelottavaa.
Olin kuullut Linnanmäestä, mutta kun kävin Helsingissä, näin vain mäkien ja tornien huippuja, ja siihen tutustumiseni aina päättyi. Nyt käytyäni Linnanmäellä ymmärrän, miksi se on Suomen suosituimpia paikkoja.
Sellaisen väentungoksen olen kohdannut vain Venäjän suurissa kaupungeissa. Linnanmäki tuntuikin pieneltä kaupungilta. Se ikään kuin elää itsekseen mäellä, erillään Helsingistä.
Linnanmäen ja sen laitteiden korkeus tuo varmaan paljon adrenaliinia uskalikkojen sydämeen. Miksi sanon varmaan? Koska en itse uskaltanut istua yhteenkään laitteeseen. Seisoin pitkän aikaa katselemassa, miten vapaaehtoisia nostettiin Raketin uskomattomaan korkeuteen. 60 metriä! Oletteko nähneet, kuinka hitaasti se nousee? Ja yhtäkkiä syöksyy nopeasti alas?
Linnanmäki osoittautui minulle jännittäväksi paikaksi, josta mieleeni jäi vaikuttavia muistoja. Ehkä minäkin joskus uskallan tulla Raketin rohkeimmaksi matkustajaksi, samoin kuin olen uskaltanut muuttaa elämäni tulemalla Suomeen.
Kirjoittaja on kotoisin Venäjältä ja opiskelee Suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa.
Jaa tämä artikkeli: