Jos luterilaisen kirkon pappi vihkii samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon avioliittolain muutoksen jälkeen, vihkimys on juridisesti pätevä. Kuva: Lisa F. Young / Thinkstock
Helsinkiläispapit vihkivät nais- ja miespareja heti, kun avioliittolaki muuttuu
Kirkko antaa todennäköisesti papin vihkiä nais- tai miespareja jossain päin Suomea, mutta toisaalla ei. Juridisesti vihkimys on silti pätevä.
Kun avioliittolaki muuttuu ensi maaliskuussa sukupuolineutraaliksi, luterilaisen kirkon pappi voi vihkiä avioliittoon mies- ja naispareja.
– Jos pappi vihkii lain voimaantulon jälkeen samaa sukupuolta olevat henkilöt avioliittoon, vihkiminen on juridisesti pätevä, sanoo siviilioikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta.
On kirkon johdon kanta asiaan mikä tahansa, partisaanipapeille on tie auki. Kirkko voi antaa papeille ohjeita vihkimisestä ja rangaista ohjeiden rikkomisesta, mutta avioliitto pysyy voimassa.
– Avioliiton pätevyyteen sellaisilla kirkon sisäisillä kriteereillä ei ole vaikutusta, Kangas toteaa.
Uskaliaista papeista ei ole pulaa. Kirkko ja kaupungin haastattelema helsinkiläispappi kertoi saaneensa parissa tunnissa kiinni kymmenen kollegaansa, jotka ovat valmiita vihkimään mies- ja naispareja heti lain astuttua voimaan.
Osa hiippakunnista hyväksynee vihkimisen
On todennäköistä, että ensi vuonna kirkko antaa pappien vihkiä nais- ja miespareja jossain päin Suomea, mutta toisaalla ei.
– Se on hyvin todennäköinen skenaario, toteaa Helsingin hiippakuntadekaani ja tuomiokapitulin jäsen Reijo Liimatainen.
Liimatainen summaa vastapuolten näkemykset: toisten mielestä kirkollinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, eikä maallisen lain muutos vaikuta asiaan. Toisten mukaan kirkon vihkioikeus on alisteinen maalliselle laille.
Kirkkojärjestys on se dokumentti, joka sanoo, kenet voidaan vihkiä avioliittoon.
– Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen
– Molemmilla on hyviä perusteluketjuja, hän toteaa.
Jos pappi vihkii samaa sukupuolta olevan pariskunnan avioliittoon, hänestä voidaan tehdä kantelu. Asiaa ei käsittele mikään valtakunnallinen taho, vaan kyseisen hiippakunnan tuomiokapituli.
Helsingin tuomiokapituliin kuuluu seitsemän äänivaltaista jäsentä, joiden puheenjohtaja on piispa Irja Askola. Liimatainen toteaa, ettei Helsingin tuomiokapitulilla ole asiasta vielä linjausta. Hän on kuitenkin sitä mieltä, ettei mikään kirkon oma säädös estä samaa sukupuolta olevien avioliittoa.
– Kirkkojärjestys on se dokumentti, joka sanoo, kenet voidaan vihkiä avioliittoon. Se rajaa kelpoisuutta kahdella ehdolla: vihittävien täytyy olla seurakunnan jäseniä ja rippikoulun käyneitä, Liimatainen kertoo.
Vihittävien sukupuoleen kirkkojärjestys ei ote kantaa.
Kirkon ylin päättävä elin on jumissa
Yksi ongelman juurista on se, ettei kirkko ole säädöksineen ajan tasalla.
Kirkon avioliittokäsitys määritellään kirkkolaissa, -järjestyksessä ja -käsikirjassa. Niiden avioliittoa koskevat kohdat on laadittu aikana, jolloin vihittävien sukupuoleen ei tarvinnut ottaa kantaa. Maallinen lainsäädäntö rajasi avioliiton miehen ja naisen väliseksi, eikä kirkon tarvinnut olla sen tarkempi.
Koko avioliittoa koskevan kirkollisen säädöstön ainoa viittaus sukupuoleen on kirkkokäsikirjassa, jossa puhutaan morsiamesta ja sulhasesta.
– Nyt sitten väännetään siitä, mikä juridinen painoarvo kirkkokäsikirjan tekstillä on, Reijo Liimatainen toteaa.
Jos kirkko haluaisi ottaa avioliittokysymykseen yksiselitteisen kannan, päätöksen pitäisi tulla kirkolliskokoukselta. Se on kirkon ylin päättävä elin, joka määrittelee kirkon opin. Jos papin vihkioikeus haluttaisiin kirjaimellisesti rajata heteropareihin, siitä pitäisi tehdä erillinen aloite.
Kirkolliskokous on asian suhteen kuitenkin jumissa. On hyvin todennäköistä, että sen enempää sukupuolineutraalia avioliittoa kannattavat kuin sitä vastustavatkaan eivät saa riittävää enemmistöä kokoon, joten kirkkojärjestyksen kirjain pysyy ennallaan.
– Ihmettelen, eikö kirkolliskokouksessa huomattu, mitä kirkkojärjestyksessä lukee ja mitä ei. Nyt on myöhäistä rypistellä, Reijo Liimatainen sanoo.
Pohjimmiltaan kirkon päätös pohjautuu teologiaan ja raamatuntulkintaan, mutta kirkolliskokouksessa istuu siinäkin erimielistä väkeä.
Eri puolilla Suomea ajatellaan eri tavalla
Reijo Liimataisen mukaan sotkuinen tilanne osoittaa sen, että eri puolilla Suomea ajatellaan eri lailla seksuaalivähemmistöistä. Helsingin hiippakunta ei rajoitu pelkkään pääkaupunkiin, vaan siihen kuuluu alueita aina Myrskylää ja Ruotsinpyhtäätä myöten.
Ei se vain voi mennä niin, että odotamme vuosikausia kirkolliskokouksen päätöstä.
– Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen
– Meidän asiamme on puhua niiden ihmisten puolesta, jotka ovat meidän seurakuntiemme jäseniä. Ei se vain voi mennä niin, että odotamme vuosikausia kirkolliskokouksen päätöstä, Liimatainen toteaa.
– Piispojen linjat näkyvät jo, ja tuomiokapitulit ovat pääsääntöisesti piispojen kannalla.
Helsingin piispa Irja Askola on muun muassa siunannut lähetystyöhön miesparin, saarnannut sateenkaarimessussa ja kertonut kannattavansa sukupuolineutraalia avioliittolakia. Helsingin tuomiokapitulin pöydässä istuu Liimataisen mukaan kuitenkin myös mies- ja naisparien vihkimiseen kriittisesti suhtautuvia.
Päättävät tuomiokapitulit mitä tahansa, pappi voi vuoden päästä julistaa päteviä homovihkimyksiä rauhassa, kunnes hänet pannaan viralta – jos pannaan.
Jaa tämä artikkeli: