Helvetti on totta
Helvetistä on vaikea puhua. Ajatus iankaikkisesta kärsimyksestä tuntuu ällöttävältä eikä sovi useimpien jumalakuvaan. Sääli, että sen takia helvetistä ei puhuta juuri missään mielessä. Sääli, koska moni elää sitä todeksi päivittäin.
Kuusi vuotta sitten kävin paikassa, jota on kuvattu maanpäälliseksi helvetiksi. Kyseessä on Goman kaupunki itäisessä Kongossa. Viereinen tulivuori on vuosien saatossa lähettänyt useasti pätsinsä valumaan pitkin kaupungin katuja. Tuhoutuneet rakennukset ja laavantähteistä rakennetut kodit muistuttavat siitä. Pahinta oli tavata ihmisiä, joiden elämään tulen ja katkun olivat tuoneet aseelliset joukot. Niiden perimmäisenä tarkoituksena näyttää yhä olevan äärimmäisen pahan tuottaminen siviileille.
Reissu tuli mieleeni, kun uutisissa kerrottiin Gomaan saarroksiin jääneestä Kirkon Ulkomaanavun työntekijästä. Kaksi sotilaallista joukkoa taittavat peistä ja moni kiistaan kuulumaton joutuu kärsimään. Tuli sellainen olo, ettei vuosien kuluessa mikään ole muuttunut. Se ei kuitenkaan kokonaan pidä paikkansa.
Kansalaisjärjestöt ovat tehneet paljon työtä auttaakseen niitä, jotka musertuvat kansainvälisen kaupan ja politiikan jalkoihin. Monet naiset ovat saaneet hengenpelastavaa apua tilanteessa, jossa heidän ihmisarvonsa on kirjaimellisesti poljettu maahan. Helvetti on siinä, että kansainvälinen yhteisö näyttää täysin hampaattomalta auttamaan heitä ennen kuin pahin on tapahtunut. Sen jälkeen apua tarjoavat lähinnä Kirkon Ulkomaanavun kaltaiset järjestöt, joiden työntekijät riskeeraavat oman hyvinvointinsa.
Helvetti on oikeasti olemassa. Globaali kirkko ei voi ummistaa siltä silmiään edes Vantaalla. Kansainvälinen diakonia on tärkeää. Samaa mieltä näyttävät olevan ne lukuisat vantaalaiset, jotka osoittavat tähän työhön omia varojaan. Kirkon Ulkomaanavun saama vapaaehtoinen kannatus on Vantaalla suurempaa kuin minkään muun kirkon kansainvälistä työtä tekevän järjestön. Siksi olisi toivottavaa, että myös seurakuntien talousarviovaroja jaettaessa tämä otettaisiin huomioon.
Helvetin todellisuudelle ei tarvitse alistua. Siitähän evankeliumikin puhuu: ketään ei ole tarkoitettu ikuiseen kärsimykseen. Edes tässä elämässä.
Jaa tämä artikkeli: