Voiko taide ilmentää totuutta? -paneeliin osallistuivat Häätanssi-dokumentin kuvannut Marita Hällfors, dokumenttielokuvaohjaaja ja -tuottaja Timo Korhonen sekä Suomen lähetysseuran kehitystyökoordinaattori Karita Laisi. Häätanssi-dokumentin ohjanneen Mohamed El Aboudin piti alunperin osallistua tilaisuuteen, mutta hän oli estynyt.  Paneelin teema painottui tämän takia enemmän paperittomien naisten asemaan, kuin taiteen kykyyn ilmentää totuutta.

Ennen paneelia yleisölle näytettiin Aboudin Häätanssi-dokumentti marokkalaisesta Hindista, joka on joutunut raiskauksen uhriksi teini-ikäisenä. Hindillä ei ole henkilöllisyystodistusta, sillä raiskauksen tuottama häpeä hiertää Hindin perheen välejä, eivätkä vanhemmat suostu luovuttamaan Hindille tämän syntymätodistusta. Hind yrittää dokumentin aikana hankkia itselleen virallisen henkilöllisyystodistuksen, jottei hänen tarvitsisi elättää itseään prostituutiolla ja häätanssilla.

Paneeli käynnistyi kysymyksellä siitä, miksi Häätanssi-dokumentti oli tehty. Elokuvan tuottamisessa mukana ollut Korhonen kertoi, että elokuvan syntyyn vaikuttivat ohjaajan henkilökohtaiset kokemukset:

– Dokumentin ohjaajan Mohamedin serkku oli kokenut hyvin samankaltaisen kohtalon kuin Hind. Kun Mohamed oli tapaamassa serkkuaan, hän kysyi tältä, mitä voisi tehdä tämän tai ylipäätään paperittomien naisten hyväksi. Serkku vastasi hänelle, että tee elokuva. Ja niin Mohamed teki, Korhonen sanoo.

Dokumentissa oli vahvasti esillä naisen koskemattomuuden suhde uskontoon ja kulttuuriin. Lähetystyötä tehny Laisi koki, että Hindin kaltaisia naisia on maailmassa paljon. Ongelma naisten paperittomuudesta ei rajoitu vain arabimaihin, vaan taustalla on universaali tarina. Naisten kouluttaminen olisi Laisin mukaan keino vähentää epätasa-arvoa:

– Pitää panostaa naisten koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä äideistä huolehtimiseen. Pikku hiljaa päästään siihen, että naiset pääsevät puolustamaan oikeuksiaan, Laisi sanoo.

Panelistit keskustelivat myös dokumenttien eettisestä puolesta. Kenen vastuulla on päähenkilön tulevaisuus? Korhonen koki, että dokumentin tekijät ovat vastuussa päähenkilön kohtalosta, vaikka tulevaisuuden ennustaminen onkin mahdotonta.

Mahdollisuudet suojella päähenkilöitä ovat Hällforsin mukaan pienentyneet vuosien varrella:

– Päähenkilöiden suojeleminen on nykyään vaikeampaa internetin takia. Enää ei voi luvata, ettei dokumentti tule näkyviin jossain tietyssä maassa.

Päähenkilöiden suojelemisesta päästiin kysymykseen siitä, miten paperittomuuden ongelmaa voitaisiin ratkoa. Myös yleisöstä nousi kysymyksiä siitä, eikö olemassa ole mitään organisaatiota, joka voisi auttaa paperien hankkimisessa. Panelistien puheenvuoroista kävi kuitenkin ilmi, että asiaan puuttuminen on hankalampaa, mitä Suomesta käsin voisi olettaa:

– Marokossa tähän asiaan on tullut laki, joka takaa paperittomille naisille paperit ilman henkilöllisyystodistusta. Käytännössä kaikki eivät kuitenkaan ole tietoisia tästä laista, eivätkä sitä silloin myöskään noudata. Asianajajien puoleenkaan ei voi köyhä kääntyä, sillä asianajajat tekevät mielummin töitä rikkaille, Hällfors toteaa.

Panelistit kokivat, että tilanteeseen on pulmallista vaikuttaa myös kulttuuristen tekijöiden vuoksi, sillä auttajaa ei aina halata avosylin. Ulkopuolinen apu saattaa loukata perheen kunniaa ja häväistä suvun. Laisi kuitenkin korostaa, että vaikka tilanne on hankala, toivoa ei saa menettää.  Maailman epäkohdat tulee tuoda julki.

– On hyvä asia, että maailma paljastetaan sellaisena kuin se on, Korhonen toteaa.

 

Teksti: Petra Raivonen

Kuva: Katri Saarela