Helene Schjerfbeck: Suurisilmäinen tyttö (Karin), 1928
Henkisyys taiteessa
Helene Schjerfbeckin (1862 – 1946) syntymästä on kulunut tänä vuonna 150 vuotta. Villa Gyllenbergin näyttely aloittaa juhlavuoden näyttelyjen sarjan.
Miksi henkisyys? Sanaa voidaan määritellä monella tavalla, mutta varmaan se sisältää näkemyksen, että maailmassa on muutakin tärkeää, ja tärkeämpää, kuin aineellinen. Helene Schjerfbeck itse kirjoitti: ”Mutta kaikki on lopulta sisäistä elämää, ulkoinen jää tietoisuutemme tavoittamattomaksi.”
Henkisyyden määritelmä sopii Helene Schjerfbeckin aihevalintoihin. Hänelle mieluisia aiheita olivat ihmiset. Villa Gyllenbergissä näkyy kavalkadi muotokuvia niin läheisistä henkilöistä kuin tuntemattomista malliksi pyydetyistä, uran alkuvuosien realistiseen ja myöhempään hyvin pelkistettyyn tyyliin toteutettuja.
Muotokuvien lisäksi Schjerfbeck maalasi ihmisiä tekemässä jotakin – usein keskittyneinä sisätilassa, istumassa, lukemassa, ompelemassa tai vain haaveilemassa. Maalausten hahmot ovat tyynen ja mietteliään näköisiä, itseensä syventyneitä – henkisiä. Tunnelmat ovat kuin rauhaisaa unta.
Helene Schjerfbeck maalasi myös uskonnollisia aiheita, mikä ei hänen aikanaan ollut naistaiteilijalle tyypillistä. Villa Gyllenbergissä on useita maalauksia Kristus-hahmosta, Mariasta, enkeleistä...
”Minulle kristinusko on sellaista, joka voi parhaiten lähentää ihmisiä toisiinsa – tällä en tarkoita kirkkoa vaan sielua”, pohti Helene Schjerfbeck yhdessä lukuisista kirjeistään.
Ei vain Helene Schjerfbeckin aiheisiin, vaan myös hänen työskentelytapaansa sopii henkisyyden käsite. Hän pyrki jatkuvasti pelkistetympään tapaan ilmaista kohteesta olennainen, ”sielu”.
Matkalla olennaiseen Schjerfbeck maalasi joitakin töitään hyvin hitaasti, muuttaen, raaputtaen, joskus hyljäten koko työn: ”Minä olen nyt raaputtanut kaiken pohjaa myöten pois ja hylännyt koko taulun.”
Mikä voisi olla henkisempää kuin kuvata itseään mahdollisimman avoimesti, ja niin Helene Schjerfbeck teki. Hän maalasi elämänsä aikana neljäkymmentä omakuvaa. Viimeisimpien vuosien kuvat vanhenevasta ja heikkenevästä, lopulta kuoleman lähestymästä mallistaan ovat ainutlaatuinen sarja. Sen katsominen tuo voimakkaan kokemuksen ihmiselämän rajallisuudesta.
Villa Gyllenberg
”Mahtaa olla suuri taivaan lahja voida luoda kaikki nämä kauniit teokset. On myös mittaamattoman antoisaa saada nähdä ja omistaa ne ja istua tuntikausia niiden äärellä.”
Näin pankkiiri, taiteen keräilijä Ane Gyllenberg (1891 – 1977) kirjoitti suosimalleen Helene Schjerfbeckille. Kirjoittaja hankki parikymmentä Schjerfbeckin maalausta.
Gyllenbergin taidemuseon omistaa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö ja se sijaitsee lahjoittajiensa entisessä kodissa Kuusisaaressa, Laajalahden rannalla. Koti huonekaluineen ja tauluineen on säilytetty alkuperäisessä asussaan, ja sen tunnelma on kokemisen arvoinen sinänsä.
Kaikkiaan taidekokoelma sisältää noin kaksisataa maalausta ja laajimman tunnetun Helene Schjerfbeck -kokoelman.
Tämä kokoelma, muista yksityisistä ja julkisista kokoelmista lainatut teokset ja myös museon peruskokoelma ovat nähtävänä 20.5. asti.
Gyllenbergin Taidemuseo
Kuusisaarenpolku 11, 00340 Helsinki
Avoinna ke kello 16–20, la–su kello 12 – 16
Yleisöopastukset su 12.30, 13.30 (ruotsiksi) ja 14.30
Jaa tämä artikkeli: