Herättäjäjuhlat: Körttipastillin makuinen kesäpäivä

Millaista on ensimmäistä kertaa herättäjäjuhlilla? Reportaasi körttijuhlista “turistina”, kesäpäivästä taivasalla.

• 11.07.2016 11:44
• Katja Ylinen

Helsingin rautatieasema klo 9.15. Tilausjuna saapuu raiteelle 14 ja ihmisiä hyppää junaan varaamaan istumapaikkaa ja matkaamaan kohti herättäjäjuhlia Vantaan Myyrmäessä. Konduktöörinä toimii piispa ja herättäjuhlien puheenjohtaja Irja Askola.

Körttijunalla veisuun säestämänä

Juna lähtee lipumaan liikenteeseen samalla hetkellä, kun oopperalaulaja Esa Ruuttunen aloittaa veisaamaan ensimmäistä Siionin virttään. Mitä minä teen? Yritän saada selfietä julkaistuksi ja kohtaan teknisiä ongelmia. Lisäksi yritän pysyä Ruuttusen ja Askolan jalanjäljissä, koska haluan saada päivän kantimiksi kysyttyä Askolan viisaita sanoja.

Kuuntele körttijunan tunnelmaa audiona: Herättäjäjuhlat2016: Körttijunan tunnelmaa 

Matka on ohi hetkessä, ehdin yhden kysymyksen kysyä Askolalta ja loput, ne viisaat sanat, kun kävelemme kohti juhlapaikkaa. Ruuttunen ja kanssamatkaajat jatkavat veisaamista.

Kun saavumme Myyrmäen hallin kupeeseen, on ensimmäisenä vastassa körttipastillin myyjät. Siitä tuleekin päivän kantavin teema.

Paahtavassa auringossa mustiin pukeutuneena

Ehdin suoraan vuoroveisuihin, jossa totean vaateparteni kovin lämpimäksi. Sen lisäksi vaatteeni ovat lähes kokonaan mustat. Tosin  koko mustiin vaatteisiin pukeutuminenhan on körttiläisyyden vanha tunnus? Pari körttipastillia syötyäni ihmettelen, miksi puhe on jo kestänyt toistakymmentä minuuttia ja tajuan vuoroveisujen vaihtuneen raamattutuntiin.  

Körttipastillit syyniin päiväseuroissa

Palaan takaisin auringon paisteeseen pitämään suoraa lähetystä Periscopella. Päiväseurat on The Seurat, jotka Ylekin taltioi. Etsin kuitenkin tällä kertaa paikan korkeimmalta kohtaa kenttäkatosten alta, josta näkee mahtavasti yli koko juhlakentän. Ylhäällä tuulee ja on viileää.

Körttipastillien sanotaan olevan “puheen mittaisia, maailmalta maistuvia”. Ensimmäisen ja toisenkin anispastillin tuhosin vuoroveisujen aikana jo 15 sekunnissa. Nyt yritän toden teolla, pariinkin kertaan. Lopputulos on huikea: eivät tunnu olevan puheen mittaisia. Eivät ainakaan minun tavallani sulatella.

Puheiden aikaan ollaan hiiren hiljaa

Vaikka yritän puhua kohtuu hiljaa, häiritsen muita. Tuhannet ihmiset tuntuvat olevan hiiren hiljaa virsien välissä. Kun ihmettelen asiaa mediapastori Jan Ahoselle, hän toteaa: "Körttikansa on hiljaista".

Pakenen ensin yläkatsomosta keskelle juhlakenttää, sitten pyrin näkymättömiin, tosin en aurinkoa pakoon, vaan seurakansaa häiriköimästä. Mielessä väikkyy ehkä myös jäätelö. Kuumuus oli taas tarttunut kolttuuni.

Istahdan nurmikolle syömään vanilija-suklaapehmistä, kun päiväseurat loppuvat ja hiljainen körttikansa suorastaan aktivoituu. Juhlatorin täyttää valtava puheensorina ja sieltä maistuvat  lätyt, jäätelö, kahvi ja ruoka.

Körttipuvusta T-paitaan

Vanha körttipuku on kokonaan musta sekä miehellä että naisella. Naisten asuun kuuluu lisäksi musta huivi, jossa on kaksi sinistä raitaa. Körttipukuja käyttää enää vain kourallinen määrä juhla-asuina. Körttihuiveja puolestaan bongaan naisten harteilla, ja olipa joku laittanut päähänsäkin huivin suojaamaan auringolta. Muuten ihmiset olivat pukeutuneet normaalisti, kesäisesti. Toisin kuin allekirjoittanut.

Körttipukuisten kookontumisessa kyselen hieman körttipuvusta. Körttipuku on lähes pyhä asia, joka antaa ryhdikkyyttä. Puvun käyttö on voimaannuttava. Vanhemmat naiset ovat sanoneet körttipukua pitäville, että "kanna ylpeydellä ja kunnioituksella".

Tänä päivänä körttikansan uusi asu on kuuleman mukaan T-paita. Sanotaan, että körtit viestivät toisilleen T-paitojen sloganien kautta. Tämän kesän hittislogan on "sommaren är kört"

Kuuntele audio: Herättäjäjuhlat2016: Vanhan körttipuvun sisällä - mitä merkitsee?

Kuuntele audio: Herättäjäjuhlat2016: Mitä körttiläisyys merkitsee

Rauhan puolesta jalkapalloa

Iltapäivän "liikkuva seurakunta goes Peace United" -rauhanottelu oli alkamassa ja sinne sain mediakeskuksesta seurakseni pari muutakin kiinnostunutta.  Pelaamassa oli kirkon työntekijöitä ja turvapaikanhakijoita.

Kentälle saapuessa törmäämme herättäjäjuhlien symboleihin körttipariskuntaan Toivoon ja Rauhaan, joista on toki napattava kuva. Maskottipariskunta on posliinia, mutta onnekseni saan kuulla, etteivät ne ole uniikkikappaleet.

Näin siis körttipäiväni täydentyy, Toivolla ja Rauhalla.

Ottelu päättyy tasan, mutta rangaistuspotkuissa voiton vie joukkue Peace United. 

Jalkapallo-ottelun aikana taivaalle oli kertynyt uhkaavia pilviä ja salamointiakin. Rankkasade ajaa ihmiset pihalta katkoksiin ja halliin turvaan kastumiselta. Itse syön jo siinä vaiheessa hallissa riisiä ja kanaa. Sade tosin on kesämäinen: kastelee paikat, on lempeä ja virkistävä, ja aurinko paistaa ennen kuin sade on edes loppunut.

Sami Helteen koskettava puhe sinetöi juhlapäivän

Kun iltaseurat alkavat,  taivas on lähes pilvetön ja aurinko lämmittää juhlakenttää. Sami Helle aloittaa iltaseurojen puheparren. Helle puhuu kuinka hän löysi perheen körttiläisten keskuudesta ja kuinka hän edelleen suree syvästi edesmennyttä veljeään. Helle purskahtaa puheen aikana itkuun ja saa kuuntelijatkin kyynelehtimään tai ainakin nieleskelemään palaa kurkustaan.

Hetken on hiljaista, kun Helle kävelee takaisin paikalleen puheensa päätteeksi.

Normaalisti Siionin virsi seuraa heti puhetta, mutta poikkeuksellisesti juhlakansa osoittaa Helteelle myötätuntoiset kiitokset aplodein.

Körttipastillijahti huipentuu

Olin mediakeskuksessa napsinut mukaani pari mintun makuista pastillia. Siinäpä iltaseurojen puheita kuunnellessani pastillikisa väikkyy mieleeni. Otan avukseni kännykän ajanottokellon ja alan sulatella ensin mintun makuista körttipastillia suussani, jonka jälkeen vuorostaan aniksen makuista.

Koska kello oli jo varttia yli seitsemän, heitän roposen juuri alkaneelle kolehdin keruulle  nuorten musiikkityön hyväksi ja kiiruhdan ostamaan salmiakin makuisia pastilleja kruunatakseni kisan kolmannella ehdokkaalla.

Kipinä körttiläisyyteen ei ollut päivän tavoite, vaan kokea ja kertoa juhlasta neutraalin henkilön silmin.

 

Mukava kesäpäivä höystettynä Siionin virsillä

Selväähän on, että päivän aikana puheista puolet meni ohi keskittyessäni joko porottavaan aurinkoon, Periscope-lähetykseen, kuvien ottamiseen, körttipastilleihin tai ajatusvirtaani. Siinä missä muut kuuntelivat hiljaa puheiden ja virsien sanomaa, pohdin omiani ja liikehdin levottomasti.

Toisaalta kipinä körttiläisyyteen ei ollut päivän tavoite, vaan kokea ja kertoa juhlasta neutraalin henkilön silmin. Onko körtti sitten tosi uskovainen?

Sitä ei voinut körtiltä kysyä herättäjäjuhlilla ainakaan, koska körttiläisyyteen kuuluu, että usko on oman itsensä ja Jumalan välinen asia. Tässä kohtaa olen samaa mieltä körttiläisyyden kanssa.

Koin päivän uutena, jonkinlaisena kulttuurellisenakin elämyksenä. Henki juhlilla oli mukava ja rento.

Auringon paistaessa kävelen kohti Myyrmäen asemaa ja ohitan konttikirkon, jota en huomannut alkumatkasta. Kamppeitaan jo kokoon laittavasta kirkosta saan luvan napata pari rintanappia, joihin mielestäni kiteytyy körttien ydinsanomaa: huumoria ja ole sellainen kuin olet.

https://www.youtube.com/watch?v=m0E7g39e0II&feature=youtu.be

KÖRTTIPASTILLIEN ANALYYSI JA SUUSSA SULAMIS -KISA:

Voittajaksi selkeällä kärkiajalla ponkaisee minttu (aika minuuteissa).

1. Minttu: 06.01,98

2. Salmiakki: 05.35,96

3. Anis: 04.08,28

 

Virhemarginaalia voi ilmetä riippuen henkilön intensiteetista imeskellä pastillia, puraiseeko pastillia kesken kaiken ja ehkäpä myös kielen karheudesta.

Pastillien klassikkomaku on anis. Siksi päädyin ostamaan sen ensimmäiseksi ja taistelemaan sulamisen kanssa. Sillä anis oli pastilleista puuterimaisin ja koostumukseltaan heiveröisin. Jo 15 sekunnin jälkeen sitä teki mieli puraista ja näin nopeuttaa aniksen sulamisprosessia. Lisäksi anis oli makuna ja pastillina tuttu jostain lapsuudesta, mutta tuskin körttijuhlilta, sillä isäni on saatu vain hää -ja konfirmaatiokirkkoon.

Minttu tuntuu olevan kaikkien valmistajien tyypillisinmaku, eikä siksi niin eksoottinen tapaus.

Odotukset minttupastillille juuri klassikkoisuudessaan olivat korkeat ja näin ne sulamisominaisuuksiltaan olivatkin.

Suosikkimakuni taistelee salmiakin ja aniksen välillä. Salmiakki oli koostumukseltaan minttupastillin kovuuden luokkaa, mutta ei ihan täyttänyt salmiakin suolaista pistävyytta, jota se voi parhaimmillaan olla. Tosin pastillin taas pitää olla mielestäni kova, eikä höttöisen rakeinen kuten anis. Päädyn siis makuna anikseen ja pastillina salmiakkiin.

Hyvää körttijuhlaa ensi vuodelle Nilsiään!