Luonnon lapsi. Erityisherkkyys ei ole Kaisu Kiventauksen mukaan sama kuin ujous, heikkous tai itkuherkkyys. Puhelias ja vahva Kaisu haluaa sosiaalisten kontaktien vastapainoksi paljon yksinäisyyttä ja rauhaa esimerkiksi metsässä.
Herkästi vahva
Kaisu Kiventaus koki tulleensa kotiin, kun hän tapasi muita erityisherkkiä.
Teksti Ulla Pitkänen
Kuva Sirpa Päivinen
Noin puolitoista vuotta sitten Kaisu Kiventaus tunsi riemua. Hän oli juuri löytänyt Janna Satrin blogin herkkyydestä ja kymmenhenkisen herkkien Facebook-ryhmän. Hän ymmärsi, ettei olekaan ainoa, joka kokee maailman näin.
Kiventaus oli lähtenyt etsimään verkosta tietoa autonomisesta hermostosta, koska kärsi vaikean elämäntilanteen vuoksi ylivirittyneisyydestä.
Kuten moni erityisherkkä, Kaisu Kiventaus, 41, on kokenut koko ikänsä erilaisuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Moni ei ymmärrä, miten voimakkaasti erityisherkkä kokee asioita eikä miksi hän tarvitsee paljon yksinoloa.
– Jos käyn kaupungilla, saatan olla väsynyt sen jälkeen. Tarvitsen yksinoloa, vaikka kävelyä luonnossa, Kiventaus kertoo.
– Herkät myös käsittelevät asioita usein syvällisesti ja kauan. Minulle hämmästeltiin, että ”Vieläkö sinä tuota vatvot? Pitää mennä eteenpäin!”, kun avioeroni satutti minua yhä vuosien kuluttua erosta.
Kaisu Kiventauksen kohtaamisesta muiden herkkien kanssa käynnistyi prosessi, jonka seurauksena viime marraskuussa perustettiin Suomen erityisherkät ry. Lyhyessä ajassa yhdistyksestä on kasvanut noin 1 200 jäsenen joukko.
– Moni kokee laillani tulleensa kotiin, Kiventaus kuvaa.
Yhdistys järjestää paikallisaktiivien voimin tapaamisia eri puolilla Suomea. Sillä on myös vilkas keskustelupalsta Facebookissa. Lisäksi yhdistys haluaa lisätä erityisherkkyyttä koskevaa tietoa yhteiskunnassa.
Highly Sensitive Person, erityisherkkä ihmistyyppi, havainnoi tarkasti sekä ympäristöään että sisäistä maailmaansa. Erityisherkkyys on yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin Elaine Aronin mukaan persoonallisuuden ja hermojärjestelmän synnynnäinen ominaisuus. Aron on tutkinut erityisherkkyyttä vuodesta 1991 lähtien, ja hänen teoksensa Erityisherkkä ihminen ilmestyi suomeksi viime vuonna.
Erityisherkät kokevat asioita voimakkaasti. Heillä on vahva empatiakyky, ja he aistivat helposti toisten tunteita.
Koska erityisherkkä ihminen havainnoi tarkasti myös aistiärsykkeitä, esimerkiksi voimakkaat valot ja äänet saattavat tuntua epämiellyttäviltä. Herkän kannattaakin säännöstellä kaikenlaisia virikkeitä; tekemistä, ihmiskontakteja, mediaa. Jos niitä kahmii liikaa, saattaa seurata ylivirittyneisyys.
Kaisu Kiventaus korostaa, että erityisherkkyys ei ole synonyymi ujoudelle, heikkoudelle tai itkuherkkyydelle. Moni erityisherkkä on hyvinkin näkemyksellinen ja vahva. Jopa 30 prosenttia erityisherkistä on ekstroverttejä, ulospäin suuntautuneita.
– Itsekin olen puhelias ja vahva. Lapsena mietin olevani kuin Pietari, kallio, Kiventaus sanoo.
– Oikeudenmukaisuus on minulle niin tärkeää, että puolustan usein muita. Silloin olen päättäväinen ja rohkea.
Kiventauksen ulospäin suuntautuneisuuden ja päättäväisyyden vuoksi ihmisten voi olla vaikeaa tajuta, että hänessä on herkkä puoli, joka edellyttää tiettyjä valintoja. Hän ei esimerkiksi ehkä jaksa lähteä sukujuhliin tai työpaikan illanviettoon.
– Minussa on puoli, joka innostuu uusista ihmisistä ja asioista ja kaipaa virikkeitä. Joskus suren siitä, etten voi osallistua ja tavata ihmisiä niin paljon kuin haluaisin, hallinnon suunnittelijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa työskentelevä Kiventaus sanoo.
Ennen syntymää säikähtänyt – sellainen Kaisu Kiventaus kuvaa olevansa. Jo kohdussa hän oli saanut hepulin kovista, äkillisistä äänistä. Lapsena hän piiloutui isosiskonsa selän taakse, tarkkaili uusia asioita ja pelkäsi rajuja leikkejä.
Kuten moni erityisherkkä lapsi, Kiventauskin kasvatettiin reippaaksi ja pantiin tekemään asioita, joita hän pelkäsi. Hän näkee siinä hyvänkin puolen: ilman pakkoreipastusta voisi olla monta paikkaa, joista hän jäisi nyt arkuuden takia pois.
Kuitenkin hän koki olevansa myös vääränlainen ja huono lapsi, vaikka oli todella kiltti. Hän sanoo omanneensa yliherkän omantunnon.
– On tyypillistä, että herkät ovat ylikilttejä, hän sanoo.
Kuten moni erityisherkkä, Kiventaus vaistoaa herkästi toisten tarpeet ja tunteet. Läheisissä ihmissuhteissa se on ollut ansa.
– Olen alkanut huomaamattani toteuttaa toisen tarpeita ja kadottanut itseni.
Viime vuosina Kiventaus on opetellut asettamaan rajoja ja sanomaan ei sekä tehnyt valintoja, jotka tuntuvat hyviltä itselle. Hän pyrkii nyt myös ilmaisemaan sen, jos joku loukkaa häntä.
Erityisherkkien yhdistyksen lähtöajatuksena on, että herkkyys on voimavara. Herkän ihmisen elämä on rikasta. Kun pienetkin asiat tuntuvat suurilta, myös ilo ja kiitollisuus tuntuvat tavallista vahvemmin.
Syvällisestä ihmistuntemuksesta ja erityisen tarkasta havaintokyvystä on hyötyä työelämässä. Moni erityisherkkä on taiteellinen – niin myös Kiventaus, joka on valmistunut Sibelius-Akatemiasta ja työskenteli musiikin alalla yli kymmenen vuotta.
Hyväksi elämänohjeeksi erityisherkälle Kaisu Kiventaus siteeraa Elaine Aronia: ”Ensimmäiseksi sinun täytyy lopettaa se, että yrität elää kuten ei-niin-herkät ihmiset.”
Lisätietoja:
www.erityisherkat.fi, www.facebook.com/hspSuomi
Jaa tämä artikkeli: