Herkkyys on älykkyyttä
KIRJA ”Kukaan ei ole eheän saumaton vaan jokaisella on sisäisiä, eri suuntiin vetäviä tunteita ja kaipauksia. Se on normaalia eikä hankaloita elämää, jos nämä persoonallisuuden eri puolet eivät ole liian jyrkästi toisistaan erotettuina.”
Psykiatri Juhani Mattila puolustaa kirjassaan Herkkyys ja sosiaaliset pelot herkkiä ihmisiä. Aisteiltaan ja tunteiltaan herkät ihmiset tekevät tarkkoja havaintoja ja reagoivat voimakkaasti jopa tiedostamattomiin ärsykkeisiin.
Mattilan mukaan herkkyys on osa ihmisen älykkyyttä, ja se voi olla myös suuri voimavara. Valitettavasti herkkyys koetaan usein häpeälliseksi, jolloin se voi heikentää itsetuntoa. Tilannetta pahentaa aikuisiällä, että työelämä suosii ulospäin suuntautuneita ja rohkeita persoonallisuuksia.
Jännittäminen on Mattilan mukaan vahvavirtaa, joka antaa energiaa, auttaa keskittymään ja olemaan läsnä. Ongelmaksi jännittäminen muuttuu, kun se alkaa käydä liian voimakkaaksi. Mieli alkaa silloin käydä ylikierroksilla.
Jännittämisen syvimmät syyt löytyvät Mattilan mukaan ihmisen sisällä vaikuttavista haluista ja toiveista, ei niinkään muihin ihmisiin kohdistuvasta pelosta, kuten usein ensimmäisenä ajatellaan.
Jännittäminen kumpuaa ihmisessä vaikuttavista elintärkeistä vieteistä, joista ei voikaan päästä eroon. Yksinkertaisimmillaan siihen liittyy voimakas toive ja toisena pelko lähteä tuon toiveen suutaan. Jännitys syntyy, kun mieli työskentelee ristiriidan kanssa erityisen kiihkeästi.
Piilotajunnassamme jylläävät suurimmat toiveemme ja voimanvaramme, joihin liittyvät myös pahimmat pelkomme. Tunteiden kerroksellisuudella on Mattilan mukaan vastaavuutensa myös ihmisen aivoissa: elämän kannalta tärkeimmät toiminnot sijaitsevat aivojen kuorikerrosta syvemmällä.
Apua jännittämiseen Juhani Mattila suosittaa hakemaan, kun jännitys muuttuu vain haluksi paeta paikalta. Hoitamattomana jännitys voi muuttua sairaudeksi ja kehkeytyä masennukseksi, paniikkihäiriöksi tai työuupumukseksi.
Erityistä huolta Juhani Mattila kantaa esiintymispelosta kärsivistä nuorista, jotka vaarassa syrjäytyä jatko-opinnoista, ystäväpiiristä ja lopulta koko yhteiskunnasta. Syrjäytymiseen on monia syitä, mutta syrjäytymiseen johtaviin psyykkisiin tekijöihin kiinnitetään meillä Mattilan mukaan liian vähän huomiota.
Nuori kohtaa suurimmat tunne-elämänsä haasteet murrosiässä. Tällöin myös varhainen puuttuminen tuottaa parhaan tuloksen, kun vaiva ei pääse pitkittymään. Nuoren ongelmat alkavat kasaantua, kun hän alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita. Välttely saattaa muuttua pysyväksi luonteenpiirteeksi, joka tekee ihmisen araksi kohtaamaan esimerkiksi työelämän rasituksia.
Juhani Mattila käsittelee kirjassaan herkkyyttä ja sosiaalisia pelkoja monipuolisesti ja asiantuntemuksella. Hän muistuttaa, että elämä on parhaimmillaan jännittävää: jännite kertoo siitä, että on tapahtumassa joitain merkityksellistä.
Näin ajatellen jännitys on masennuksen äärimmäinen vastakohta. Koemme psyykkiset tarpeemme sisäisinä jännitteinä, jotka motivoivat toimintaa. Masennuksessa puolestaan kaikki haluamme loppuu, mikä muistuttaa henkistä lamaantumista. Masentunut kokee, ettei hänellä ole enää mitään, mitä menettää. Hän on jo menettänyt kaipaamansa.
Herkkyys ja sosiaaliset pelot -teos ammentaa mielenkiintoisesti erityisesti psykodymaamisesta terapiasta. Se kasvattaa roimasti sellaisen lukijan itsetuntemusta, joka painiskelee oman herkkyytensä kanssa. Varsinainen itseapuopas kirja ei kuitenkaan ole, sillä Juhani Mattila käsittelee pelko-ongelmien hoitokeinoja varsin lyhyesti.
Tommi Sarlin
Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot. Kirjapaja 2014, 231 s.
Jaa tämä artikkeli: