Tekijä Göteborgista. Kirjailija Asko Sahlberg antoi Kirkko ja kaupungille puhelinhaastattelun päivää ennen kuin odotti saavansa kuulla, kuka voittaa Finlandia-palkinnon. Palkinnon sai 3.12. Riikka Pelo teoksestaan Jokapäiväinen elämämme.
Herodes, vallan ikoni
Asko Sahlbergin historiallinen suurromaani Herodes on Finlandia-palkintoehdokkaana.
Teksti Eira Serkkola
Kuva Peter Svenson
Vaikka ehdokkaista useampi on historiallinen romaani, Herodes sukeltaa kauimmas: muinaisten roomalaisten, Johannes Kastajan ja Jeesuksen aikaan. Miksi halusit kirjoittaa romaanin noista ajoista 2010-luvulla?
– Taustalla on pitkä kiinnostus. Olin jo murrosiässä kiinnostunut Rooman imperiumista ja alkukristikunnan ajoista. Perheessäni ja suvussani on paljon vakavaa kristillistä vakaumusta, sekä tapauskovaisuutta että lahkolaisuutta. Esimerkiksi enoni on helluntailainen maallikkosaarnaaja.
Aloin miettiä, että ehkä voisin nostaa esiin henkilöitä, jotka Uudessa testamentissa jäävät sivuhenkilön rooliin. Silti heillä on ollut suuri vaikutus kristikunnan alun historiaan.
Ruhtinas Herodes, hänen vaimonsa Herodias, tämän tytär Salome ja maaherra Pontius Pilatus ovat Raamatun lehdiltä tuttuja. Palvelija Joosafat on myös keskeinen henkilö. Onko hänellä todellista esikuvaa?
– Ei, hän on oman mielikuvitukseni tuotetta. Henkilökohtaisesti pidän hänestä.
Miten perehdyit aiheeseen?
– Olen lukenut ennen kaikkea roomalaista historiankirjoitusta, Josephusta, Suetoniusta ja Liviusta sekä Uutta testamenttia. Myös netti ja ruotsalaisen historioitsijan Dick Harrisonin teokset ovat olleet tärkeitä. Hankin paljon lähdeaineistoa, jonka pohjalta tein oman versioni.
Kuinka uskollinen romaanisi on historialle?
– Olen yrittänyt olla tarkka siitä, etten poikkea varmistetusta historiankirjoituksesta. Mutta olen kirjoittanut taiteilijan vapaudella oman tulkintani siitä, mitä tapahtui.
Romaani sisältää vaikuttavat kohtaukset Herodeksen tapaamisista Johannes Kastajan ja Jeesuksen kanssa.
– Oli tärkeää saada mukaan vallanpitäjän ja profeetan tapaaminen. Siinä kaksi maailmaa törmää toisiinsa. Ne maailmat eivät voi olla samat. Maallisen ja henkisen vallan ero on koko teoksen pääteema. Henkistä valtaa voi käyttää humanistisesti, mutta maallinen valta on aina enemmän tai vähemmän korruptoitunutta.
Kristinuskon perussanoma on siinä, että maallista valtaa ei tulisi käyttää niin, että se alistaa ihmisiä. Näin koen kristinuskon. Siinä on kyse syvästä humanismista, lähimmäisenrakkaudesta.
Tuo näkemys kristinuskosta tuntuu käyvän koko ajan harvinaisemmaksi nykyään?
– Juuri nyt kristinuskon perussanomalle olisi tilaus. Mutta lähimmäisenrakkauden toteuttaminen näyttää tulevan yhä vaikeammaksi. Elämme julmassa maailmassa, joka ei ole muuttunut 2 000 vuodessa juuri miksikään.
Romaanin profeetta Jeshua on hyvin erilainen kuin länsimaissa viljelty kuva Jeesuksesta. Miksi?
– Mielestäni Jeshuasta luotiin sellainen kuva vasta keskiajan alussa. Uusi testamentti ei sano missään, että hän olisi näyttänyt Brad Pittiltä tai George Clooneylta. Hän oli joutunut elämään rankkaa elämää. Lähtökohtani on kuitenkin, että Jeshua ja Johannes olivat historiallisia henkilöitä, vaikka jotkut historioitsijat sitä epäilevät.
Kauanko kirjoitustyösi kesti?
– Kun historiallinen prosessi oli tullut tutuksi ja henkilöhahmot henkisesti läheisiksi, itse kirjoittaminen vei kymmenen kuukautta, seitsemän pitkää päivää viikossa.
Jaa tämä artikkeli: