Herra Tinkimätön
Jos mahdollista. Kysymykseen, mikä kohta kristinuskossa on kaikkein vaikein, Leif Nummela vastaa: – Helvetti. Jos olisi pieninkään mahdollisuus, että helvetti ei olisi totta, tarttuisin tilaisuuteen. Mutta en näe sellaista mahdollisuutta, Nummela sanoo. Saman helvetti-vastauksen antoi K&k:n piispanvaalitentissä maaliskuussa 2010 piispa Irja Askola.

Jos mahdollista. Kysymykseen, mikä kohta kristinuskossa on kaikkein vaikein, Leif Nummela vastaa: – Helvetti. Jos olisi pieninkään mahdollisuus, että helvetti ei olisi totta, tarttuisin tilaisuuteen. Mutta en näe sellaista mahdollisuutta, Nummela sanoo. Saman helvetti-vastauksen antoi K&k:n piispanvaalitentissä maaliskuussa 2010 piispa Irja Askola.

Herra Tinkimätön

Leif Nummela kantaa vastuun sanoistaan. Eikä hän peräänny.

Hän on Seppo Simolan peilikuva, konservatiivivastine Kirkko ja kaupungin päätoimittajalle. Näin eräs journalisti kuvaili Uusi Tie -lehden päätoimittajaa Leif Nummelaa.

Viidesläinen Uusi Tie kantaa ankaraa taantumuksellisuuden leimaa. Seitsemän kirjaa kirjoittanut Nummela tunnetaan räväköistä kannanotoistaan. Kun kesäkuussa 2010 pastori Irja Askola valittiin Helsingin piispaksi, Nummela kirjoitti Uusi Tien pääkirjoituksessa:

”Tällaista henkilöä ei kukaan Raamatun arvovaltaan uskon asioissa sitoutuva mitenkään voi pitää hengellisessä ja raamatullisessa mielessä todellisena kristittynä paimenena.”

Perusteluna Nummela esittää uskontunnustuksen yksityiskohtien kyseenalaistamisen. Samassa kirjoituksessa Nummela nimesi neljä muuta mielestään harhaoppista piispaa, joiden hengellisiä palveluksia ”Raamattuun sitoutuvien” kirkon jäsenten ei pitäisi käyttää.

Kirjoitus synnytti uudenlaisen ”piispaboikotti”-retoriikan. Puhetavat ovat oikeasti kovia. Myös Kirkko ja kaupunki on kovin sanoin kritisoinut Nummelaa.

Nyt Nummela on suostunut haastatteluun, jonka tarkoituksena ei ole vesittää erimielisyyksiä vaan kohdata iskusanojen takana elävä ihan oikean ihminen.

Yhteensä kolme tuhatta saarta, luotoa ja kalliota. Paljon purjeveneitä ja unohtumattomia auringonlaskuja. Tässä ympäristössä, idyllisessä Nauvon saaristossa, Leif Nummela (s. 1955) vietti lapsuutensa kesät. Se oli onnellista aikaa. Äiti puhui ruotsia, isä suomea. Nummelasta tuli täysin kaksikielinen. Hän pelasi jalkapalloa Turun Palloseurassa (TPS), ajeli mopolla ja kuunteli Jimi Hendrixiä ja Janis Joplinia .

Rippikouluikään saakka ”käytännössä ateistina” elänyt Nummela koki Jeesuksen läsnäolon Tampereella hengellisillä päivillä 1970. Hän luki Raamattua niin ahkerasti, että kutsuu itseään ”Raamatun käännyttämäksi”.

– Ei minua kukaan ulkopuolinen ole manipuloinut tai suostutellut uskomaan, Nummela sanoo.

Ravistavaa kokemusta seurasi lukion viimeisellä luokalla älyllinen kriisi. Kristillinen usko kaipasi järjellisiä selityksiä.

– Minulle kristillinen vakaumus ei voi olla vain rajattu osa-alue. Se koskee kaikkea elämää. Niinpä minun täytyy olla myös älyllisessä rauhassa itseni kanssa. Sydän ei voi iloita siitä, minkä järki täysin hylkää.

Nummela arvostaa sellaisia teologeja kuin amerikkalainen, kalvinistipohjainen William Lane Craig , joka vieraili Helsingissä viime toukokuussa. Apologia-asenteensa vuoksi Nummela tuntee myös teismin ja ateismin välistä keskustelukulttuuria.

– Minulle on myös aina ollut tärkeää ymmärtää, mitä toinen ihminen ajattelee, vaikka lopulta hylkäisin kaikki hänen mielipiteensä. Siksi on kurjaa, että kirkossakin olemme asemasodassa.

Puhutaanpa siitä.

Asemasodan yhtenä syynä on tilanpuute. Tiivistä tulee vain kärjistämällä.

– Ehkä mediat eivät salli syvällistä kohtaamista. Lehdessä minulla on käytössä ainoastaan mustetta ja paperia. Se yksipuolistaa, Leif Nummela tuumii.

TV7:n Café Raamattu -ohjelman tuttu kasvo pitääkin televisiota ja radiota paljon luontevampina välineinä, koska niissä ihminen on läsnä enemmän kuin painomusteessa. Toisaalta kovapintainen kielenkäyttö kuuluu asiaan.

– Luulen, että minun samoin kuin Seppo Simolan pääkirjoituksia luetaan ahkerasti siksi, että niissä väitetään jotakin. Ei ihmisiä kiinnosta ympäripyöreä teksti.

Kovapintaisen tekstin takana on silti aina ihminen, viikonloppuisin toimintaelokuvia katsova Lefa.

Piispojen harhaoppisuutta koskeneen pääkirjoituksen jälkeen ihminen Leif Nummela päätti ottaa yhteyttä piispa Askolaan, jonka versio kohtaamisesta menee näin:

– Tapasimme työhuoneessani. Huoneeseen mahtui tuolloin aitoa keskustelua, kipua, nauruakin ja kaksi täysin erilaista näkemystä.

– Näkemyksemme tuskin lähentyivät, mutta tunnistimme toisissamme aitoa intohimoa palvella kirkkoa ja toteuttaa kutsumustamme. Olimme tasa-arvoisesti tosissamme. Ehdotin, että vaikka olemmekin eri mieltä asioista, pidättyisimme puhumasta pahaa toisistamme, Askola sanoo.

Kuluva syksy on Leif Nummelalle poikkeuksellisen merkittävä. Syyskuussa hänestä tuli Inkerin kirkon pappi. Vihkimys on herättänyt muun muassa kysymyksen Nummelan asemasta kirkolliskokouksen maallikkoedustajana Suomessa. Asiassa ei Nummelaan mukaan ole kuitenkaan mitään outoa.

– Myös Suomen Lähetysseuralla ja muilla lähetysjärjestöillä on useita työntekijöitä, jotka on lähetyskentällä vihitty sikäläisen kirkon papiksi. Tämä on aivan normaali käytäntö.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa Nummela ei silti ole pappi. Eikä kaikesta päätellen haluakaan. Julkisuudessa hän on sanonut, ettei esimerkiksi voisi palvella alttarilla emeritusprofessori Heikki Räisäsen kanssa, koska tällä on niin erilainen uskonkäsitys.

Se on kovaa rajanvetoa, mutta silti vain yhden ihmisen oma mielipide.

– Kenenkään henkilökohtaiseen asemaan Jumalan edessä minä en ota kantaa. Siihen ei toinen ihminen pysty koskaan ottamaan kantaa.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi