Yhteenliitetyt. Hannele Rantalan kollaasi Kaksoset vuodelta 1984 on yhdistetty useista pikkukuvista, mikä tuo kokonaisuuteen erityistä rytmiä. Polaroid SX 70 väridiffuusiovedoksia. Suomen valokuvataiteen museo.
Hetken huumaa kuvissa
Olihan meilläkin sellainen, polaroidkamera, 1970-luvun lopulla. Kotikäyttöön tarkoitettujen polaroidkameroiden kuvien jäljen tunnistaa helposti: värit ovat oudon rusehtavat, tarkennus toisinaan omaperäinen. Filmiä ei ollut tuhlattavaksi, ja kuvan hidasta piirtymistä näkyviin oli jännittävä seurata.
Amerikkalainen Edwin Herbert Land (1909–1991) kehitteli polaroid-tekniikan valokuvaukseen 1940-luvun lopulla. Suomessa nuo kamerat otettiin laajemmin käyttöön 1960-luvulta alkaen. Polaroid-yhtiö lopetti toimintansa joitakin vuosia sitten, ja nykyään Impossible Project -yhtiö valmistaa filmiä kameroihin. Nykyään retrohenkiset ihmiset ottavat polaroid-kuvia jäljitteleviä otoksia älypuhelimilla – Facebook tuntuu olevan niitä täynnä.
Polaroid-kuvien viehätys perustuu hetken nopeaan tallentamiseen ja ennen kaikkea siihen, että kuva kehittää vauhdilla itse itsensä, sen pussissa olevien kemikaalien avulla. Prosessissa on jotain taianomaista.
Valokuvataiteen museoon Kaapelitehtaalle on koottu yli 350 kuvan näyttely, jossa on sekä wieniläisen WestLicht-museon polaroid-kokoelman kansainvälisiä helmiä että Otso Kantokorven kuratoima suomalainen osuus. Kiinnostavaa on, että polaroid-tekniikkaan ovat hurahtaneet niin kuuluisat valokuvaajat, kuvataiteilijat kuin muusikotkin. Polaroidit ja populaarikulttuuri liittyvät yhteen – esimerkiksi moni levynkansi perustuu polaroidiin.
Näyttelyssä on laaja kirjo kokeellisia sekä harkittuja otoksia: kieli poskella otettuja omakuvia, väläyksiä perhe-elämästä, asetelmia, kaupunki- tai maisemakuvia, katu- ja juhlanäkymiä. Monet kuvaajat ja menetelmästä innostuneet taiteilijat ovat käsitelleet kuvia mekaanisesti raaputtamalla tai päällemaalaamalla. Niistä on tehty myös kollaaseja kuvaamalla kohdetta monta kertaa, aina hiukan eri suunnasta. Silloin kuvan ”totuusarvo” on koetuksella – kuvaaja rakentaa palasista uuden kuvan, joista jokainen on eri kellonlyömältä. Hannele Rantalan kaunis teos Kaksoset herättää jopa kysymyksen, näkyykö kuvassa oikeat kaksoset vai onko tyttö ”monistettu” kuvaan.
Tutumpien taskukokoisten lisäksi polaroideja on tehty myös yli satakiloisella jättikameralla, joita on maailmassa vain muutama. Sellainen sylkee sisuksistaan yli puolimetrisen polaroidin, jonka jälki on usein reunoiltaan rosoinen. Kuvaajan kannattaakin olla varma siitä, minä hetkenä painaa laukaisijaa.
Jättikamera lainattiin Suomeen pariksi viikoksi, ja suomalaisilta tunnetuilta valokuvaajilta tilattiin sillä otetut teokset. Filmikameroiden ja nyttemmin digikuvauksen tekniikkaan, rytmiin ja menetelmiin tottuneet kuvaajat joutuivat näin hetkeksi muuttamaan työskentelytapaansa. Tämä pieni osasto onkin yksi näyttelyn kiinnostavimmista.
Satu Itkonen
Jaa tämä artikkeli: