Köyhän ystävä. Kuvassa silloinen kardinaali Jorge Mario Bergoglio pesemässä huumeriippuvaisia auttavan jesuiittajärjestön Hogar de Criston asiakkaan jalkoja kiirastorstaina 2008.
Hidas muutos luvassa
Historian ensimmäinen jesuiittapaavi Franciscus uudistaa katolisen kirkon julkisuuskuvaa.
Uudeksi paaviksi valittu argentiinalainen Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio aloittaa virkakautensa paavi Franciscuksena poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa.
Kirkkohistorian dosentin Mikko Ketolan mukaan etenkin länsimaissa katolisen kirkon pedofiliaskandaali leimaa katolista kirkkoa voimakkaasti.
– Myös katolilaisten mielestä tämä on ensimmäisiä asioita, johon uuden paavin pitää puuttua. Näitä peitelleet tahot halutaan asianosaisia kardinaaleja myöten vastuuseen, Ketola arvioi.
Hän näkee skandaalin myös eteläistä ja pohjoista pallonpuoliskoa jakavana tekijänä.
– Etelässä katolinen arkipäivän käytännön hurskaus on elävämpää ja tärkeämpää kuin teollisuusmaissa. Etelässä skandaali ei aiheuta samanlaista kohua kuin rikkaissa teollisuusmaissa, Ketola sanoo.
Kristinusko leviää kaikkein nopeimmin juuri kolmannessa maailmassa, jossa koulutustaso on vaurasta pohjoista huomattavasti alhaisempi. Kun uusi paavi tulee konservatiivisesta Latinalaisesta Amerikasta, onko odotettavissa, että katolinen kirkko taantuu?
– Nykyisistä paaviksi ehdolla olleista kardinaaleista kukaan ei ole mikään liberaali. He ovat kaikki enemmän tai vähemmän opillisesti konservatiivisia. Taantuminen on kuitenkin liian vahva ilmaisu. Toivoa uudistumisestakin on.
Filosofian dosentti, lapinlahtelainen teologian tohtori Petri Järveläinen arvioi, että paavi Franciscuksen valintaan liittyy eräänlainen imagokampanja.
– Uusi paavi on varovainen valinta, johon on upotettu taitavasti julkisuussignaali: kolmas maailma, köyhyys, jesuiittojen oppineisuus ja uudistusmielisyyskin, Järveläinen luettelee.
Entisen upseerin ja ritarin Ignatius Loyolan 1500-luvulla perustama sääntökunta Jeesuksen seura (Societas Jesu) eli jesuiittaveljeskunta on maailmankuulu korkeatasoisesta ajattelustaan ja kulttuurimyönteisyydestään.
– Ensimmäisen jesuiitta- ja latinopaavin valinta heijastaa katolisen kirkon itseymmärrystä ja julkisuuskuvan rakentamista. Uuden paavin nimen monimielisyys on osa jesuiittaälykkyyttä, Järveläinen luonnehtii.
Hänen mukaansa katolinen kirkko ei ole halukas varsinkaan monien protestanttien siltä toivomiin uudistuksiin. Se ei kuitenkaan voi väistää toimintaympäristönsä muutosta.
– Katolisen kirkon painopiste on siirtynyt kolmanteen maailmaan. Se kohtaa siellä sekä yhden maailman suurimmista ongelmista, köyhyyden, että myös sisäisen kysymyksensä vapautuksen teologiasta.
Kahden aiemman paavin, Johannes Paavali II:n ja Benedictus XVI:n, aikakausina vapautuksen teologia sai Petri Järveläisen mielestä katolisen kirkon hylkäämään Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965) avoimen ja uudistusmielisen linjan.
Asetelmaan kuului myös, että Vatikaanin taistellessa kommunismia vastaan vapautuksen teologia otti käyttöönsä marxilaisia ajattelutapoja.
– Vapautuksen teologia on ollut Rooman kirkon koko 1900-luvun keskeisimpien tavoitteiden vastaista, Järveläinen sanoo.
Kun paavi kuitenkin tulee vapautuksen teologian kehdosta, jotkut uumoilevat uudistuksia katolisen kirkon virallisessa linjassa.
– Ignatius Loyolan innokkain seuraaja oli lähetystyön pyhimys Francesco Xavier, yksi sääntökunnan perustajista. Tämä yhteys ei ole julkisuudessa ollut yhtä paljon esillä kuin Fransiscus Assilainen, pieni köyhä, jonka sovittaminen Vatikaaniin on kuitenkin aivan toisen mittaluokan kysymys kuin Xavierin.
Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo SCJ arvioi, ettei uuden paavin taustalla Euroopan ulkopuolella ole merkittävää vaikutusta Suomen katolilaisten elämään.
– En usko, että Suomi on poikkeus verrattuna muihinkaan katolisiin hiippakuntiin maailmassa, Sippo toteaa.
Sippo muistuttaa, että katolinen kirkko on joka tapauksessa paavin omasta kulttuuritaustasta riippumatta hyvin monimuotoinen.
– Kirkko ei ole yksioikoisesti pyramidi, jossa kaikki tapahtuu uniformaalisesti. Siinä on monia eri kansallisuuksia, kulttuureita, tapoja ja erilaisia riituksia eli liturgisia traditioita. Tämä on suuri rikkaus.
– Olen iloinen siitä, että uusi paavi on Etelä-Amerikasta. Minusta me olemme tähän asti liian vähän huomioineet muuta kuin Eurooppaa. Varmasti tämä tuo espanjankielisille katolilaisille uutta rohkeutta ja intoa.
Sipon mukaan on ilahduttavaa, että uudella paavilla on sääntökuntatausta.
– Se antaa luotettavan kuvan. Hän on aikoinaan antanut luostarilupauksen ja sitoutunut köyhyyteen, kuuliaisuuteen ja naimattomuuteen. Vaatimaton elämäntapa paistaa läpi, ja paavi Franciscuksella on ymmärrystä köyhiä kohtaan. Tässä voi olla hänen suuri vahvuutensa.
– Vaikuttaa kuitenkin monessa mielessä lupaavalta.
Jaa tämä artikkeli: