Hidasta elämää
Vastakulttuurina pikaruokailulle halutaan panostaa rauhalliseen ruoan valmistukseen ja käsittelemättömiin ruoka-aineisiin. Ruokailuun varataan aikaa. Syöminen ei ole vain tankkaamista, vaan sekä nautinto että usein myös kiireetöntä yhdessäoloa perheen tai ystävien kanssa.
Messu, jumalanpalvelus, on sielun slow foodia. Resepti on ikiaikainen, valmistamiseen käytetään aikaa ja luovuutta ja lopputuloksesta nautitaan kaikessa rauhassa yhdessä toisten kanssa.
Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimuksen mukaan jumalanpalvelukselta odotetaan rauhaa, hiljaisuutta, voimia arkeen, uskon vahvistusta ja Jumalan läsnäoloa. Odotukset ovat suunnilleen samat sekä satunnaisilla kirkossa kävijöillä että joka sunnuntai messuun osallistuvilla. Kokemus messusta on kuitenkin myönteisempi niillä, jotka siellä useammin käyvät.
Silloin tällöin kirkossa käyvät kokevat, että jumalanpalvelus saattaa jäädä etäiseksi. Messun eteneminen ja kieli eivät ole tuttuja. Näihin asioihin kirkossa on monella tavalla herätty ja jumalanpalvelukselle on kehitetty uudenlaisia muotoja.
Hitauden kulttuurin hengessä voitaisiin myös ajatella, että messulle kannattaa antaa aikaa. Jumalanpalvelus aukeaa yhä enemmän, kun sen kulku tulee tutuiksi. Vaali tapaa, niin tapa vaalii sinua, sanotaan. Tämä pätee myös jumalanpalveluksen suhteen.
Kansankirkko ei ohjeista jäseniään pakolla ja määräyksillä kirkossakäyntiin. Kirkon penkissä istuukin säännöllisesti vain pieni osa seurakuntalaisista.
Pitkään ulkomailla asunut tuttavani oli tottunut toisenlaiseen kulttuuriin. Pienessä yhteisössä kirkossa käyminen oli tärkeä yhteisöön kuulumisen merkki. Tänne palattuaankin messuun osallistuminen on hänelle itsestään selvä kristittynä elämisen tapa. Tällaisen tavan voi ottaa itselleenkin, vaikkei sitä kukaan ulkopuolelta vaatisikaan.
Jumalanpalvelus ei voi olla suoritus tai vaatimus, sillä se on luonteeltaan jotakin aivan muuta. Ainakin oma kokemukseni jumalanpalveluksesta on, että se on vaatimuksista vapaata aluetta. Messu on paikka, jossa ihminen saa olla kasvotusten elämänsä ja Jumalansa kanssa, ihan rauhassa. Sellaisena se on täsmälääkettä kiireen keskelle.
Yhdellä tavalla messu koskettaa myös kaikkia niitä, jotka eivät kirkossa käy. Joka sunnuntai kirkossa rukoillaan koko seurakunnan puolesta. Meidät kaikki kannetaan Kaikkivaltiaan silmien alle.
Urpu Sarlin
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: