Hieno laji
Jalkapallo on hieno laji. Kaikki eivät tätä ymmärrä.
Varsinkin naisväen kuulee usein huokaavan, mitä tolkkua on siinä, että isot miehet juoksevat ympäri kenttää pallon perässä. Jotkut niistä, jotka eivät ymmärrä, katsovat oikeudekseen jopa pitää hienosta lajista innostuneita jotenkin tyhminä. Ikään kuin joku toinen laji, jota he puolestaan ymmärtävät, esimerkiksi baletti, ooppera, perhosten keräily tai hienot viinit, olisi jotenkin korkeatasoisempaa ja sivistyneempää.
Eikö elämässä voisi suostua siihen, että on olemassa sellaisia maailmoja, joihin toinen voi syventyä ja joista toisen on lupa innostua, vaikka ei itse ymmärräkään niistä mitään. Näin voisi jopa moni perheriita jäädä väliin.
Apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa jalkapallo oli sorrettujen mustien laji. Jopa Robben Islandilla, Nelson Mandelan ja muiden poliittisten vankien saarella, jalkapallo antoi uskoa ja toivoa parempaan huomiseen. MM-kisojen, yhden maailman seuratuimman tapahtuman, järjestämisellä on ollut suuri symboliarvo paitsi isäntämaalle myös koko mantereelle. Valitettavasti afrikkalaisten urheilullinen menestys itse kisoissa ei ollut häävi.
Kaikkien ihmisten yhteinen suuri haave, maailmanrauha, edistyy vitkaan. Eniten sen edistymistä jouduttavat asiat ja tapahtumat, jotka ovat kansojen yhteisiä. Siellä, missä kohdataan saman lajin parissa erivärisiä, eri uskontoja edustavia, eri puolilta maailmaa tulevia ihmisiä, opitaan myös vähin erin ymmärtämään yhteistä ihmisyyttä.
Jalkapallon harrastaminen ei vaadi paljoa. Siksi se on maailman suosituin urheilulaji. Sitä pelataan kaikkialla. Maiconit, Messit, Villat ja muut maailmantähdet ovat samaa jatkumoa Etelä-Afrikan slummien kujilla palloa potkivien lasten ja PuiU:n, Viikinkien, KontU:n, KoiPSin ja HJK:n Helsinki cupiin osallistuvien junnujen kanssa.
Eikä niitä videotarkistuksia pitäisi ottaa mukaan edes MM-kisoihin. Hylätyistä maaleista, viheltämättä jääneistä paitsioista tai ”Jumalan kädellä” autetuista täysosumista riittää juttua vuosikymmeniksi. Mutta jalkapallokentällä kaikki tekevät virheitä, niin maalivahdit, puolustajat, hyökkääjät kuin rajamiehet ja erotuomaritkin. Inhimillisyys on osa lajia. Ei elämässäkään virheitä saa korjatuksi tarkistamalla niitä jälkikäteen videolta. Siksi elämäkin on niin vaikea ja hieno laji.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: