Hietaniemen hautausmaan portit kiinni vai auki?
Olen koko ikäni (70 vuotta) vieraillut sukuhaudoilla ja kuljeskellut rauhoittumassa Hietaniemen hautausmaalla. Hautausmaalla liikkuvien käyttäytyminen on vuosikymmenien mittaan muuttunut kovasti – niin kuin yhteiskunta muutenkin kovien arvojen perässä kilvoitellessaan. Hautausmaa heijastaa aina ja kaikkina aikoina ympäröivää yhteisöään.
Juha Kastemaa vaati (K&k 12.3.) hautausmaan portteja auki. Hän ei ole itse nähnyt häiriökäyttäytymistä kuin kerran. Mutta minä olen nähnyt ja olenpa häiriintynytkin takaa hurjan lujaa rinnakkain ampaisevien fillaristien takia. Tässä törmäävät hautausmaalla käyttäytymisen tapakulttuurit. Olen erittäin tyytyväinen porttien sulkemisesta.
Toinen minua häiritsevä – oikeastaan syvästi loukkaava – verrattain uusi tapa on koirien ulkoiluttaminen hautausmaalla. Hietaniemen hautausmaan molemmin puolin, Ruoholahdessa ja Taivallahdessa, on koirien vessa- ja virkistysalue. On myös Rajasaari. Miksi pitää pissattaa tessuaan hautakiveä vasten?
Ennen vanhaan, silloin kun lapsille ja nuorille opetettiin kunnolliset tavat kotona ja käskettiin kodin ulkopuolella ”olemaan ihmisiksi”, kaikki ymmärsivät, että koiria ei ulkoiluteta hautausmaalla. Minä tunnustan kerran kantaneeni itse koiranpentuni kassissa joulukynttilää sytyttämään.
Kolmas asia, joka hämmentää minua, henkilöautojen määrä Helsingin hautausmaiden käytävillä. Totta kai mummo on vietävä autolla miehensä haudalle, mutta nuoret voisivat ihan rauhallisesti kävellä haudoille ja katsella samalla ympärilleen.
Hautausmailla on upeat veistoskokoelmat ja kansakunnan menneisyys silmien edessä, jos ymmärtää katsoa. Minä olen surullinen jokaisesta tupakantumpistakin, joka sankarihaudoilla maahan trampataan. Näkökulmia portteihin ja muuhun on monia.
Marja Pehkonen
Jaa tämä artikkeli: