Despero-hiirtä kannattelee seikkailuissa ritarin urheus ja pieneen sydämeen mahtuva suuri rakkaus.
Hiiri, joka ei pelännyt olla erilainen
Olipa kerran hiiriperhe, johon syntyi suurikorvainen hiirilapsi. Äiti antoi hänelle nimen Despero. Poika ei millään asettunut siihen muottiin, joka oli varattu oikeille hiirille.
Tämä pikkuinen oli peloton ja kulki kaikkialla linnassa rohkeasti ja ympärilleen vilkuilematta. Hänellä oli valtavat korvat, joilla hän kuuli kaunista musiikkia, kirkkaat silmät jotka rakastivat valoa ja suuri sydän, joka rakastui kirjaston kirjojen tarinoihin.
Pahinta kaikesta oli se, että Despero rakasti ihan väärällä tavalla: Pikkuruinen hiiri oli nähnyt vaaleahiuksisen prinsessan, eikä sen jälkeen mikään ollut enää niin kuin ennen. Hän halusi olla kuin tarinoiden ritari, joka palauttaisi hymyn neidon kasvoille ja pelastaisi hänet kaikista vaaroista.
Animaatioelokuva Desperon taru kertoo, mitä sitten tapahtui. Hiiriyhteisö syöksee poikkeavan maanalaiseen tyrmään rottien maailmaan, sillä erilaisuus on uhka todelliselle hiiriluonnolle. Lähtö on hurja.
Elokuvan tarinan kuvasto on erittäin onnistunut. Rottamaailma on synkkä ja rähjäinen, hiiret taas elävät viimeisen päälle puunatussa lintukodossa. Kuninkaan linnassa riittää silmää hivelevän kauniita portaikkoja, avaria tiloja ja kellareiden jylhiä raunioita. Sekä hiiret että rotat ovat hyvin ilmeikkäitä, Despero itse aivan syötävän suloinen hahmo.
Kirjana Desperon taru korostaa vaarallisia melskeitä enemmän tarinan suurta teemaa: sydämen murtumista, toiveiden pettymistä ja anteeksiantoa. Anteeksianto mahdollistuu, kun sekä hiiret että ihmiset uskaltavat tunnustaa omat kipunsa. Vaikka sydän särkyy ja sitten paranee, jonkun kohtalona voi olla sekin, että sydän paranee hiukan vinoon. Sellaisillakin on tilaa tässä maailmassa.
Elokuva on aikuiskatsojaankin tehoava, mutta pienimmät saattavat saada siitä enemmän irti kuultuaan koko tarinan kirjasta. Ydin on muualla kuin vaaratilanteiden vauhdikkuudessa.
Desperon taru. Ohjaus Sam Fell ja Robert Stevenhagen. Ensi-ilta 13.3.
Kate DiCamillo: Desperon taru. Kertomus hiirestä, prinsessasta, keitosta ja lankarullasta. Kuvittanut Timothy Basil Ering, suomentanut Pirkko Biström. Otava 2009. 264 s., 24 e.
Jaa tämä artikkeli: