Hiljaa hyvä tulee
Hiljainen mielen- ilmaus haluaa herättää toivoa.
Teksti Pauliina Koponen
Kuva Sirpa Päivinen
Mielenilmauksen alkuperä on Toulousessa, Ranskassa, missä vuonna 2007 fransiskaaniveljet alkoivat kokoontua kerran kuussa hiljaiseen rinkiin protestoidakseen paperittomien ulkomaalaisten säilöönottokeskuksissa kokemaa ihmisarvotonta kohtelua. Rinki kasvoi kaupungin vilkkaimmalle torille illansuussa, parhaaseen kotiintuloaikaan.
Hiljaisuuden piirit ovat levinneet Ranskassa jo noin 170 paikkakunnalle. Mielenilmauksilla on todennäköisesti ollut oma vaikutuksensa yleiseen mielipiteeseen, sillä Ranskassa toimivat kirkot ovat ottaneet myönteisesti kantaa ulkomaalaisten aseman parantamiseksi.
Pari vuotta sitten helsinkiläiset Kaisa Raittila ja Mikko Malkavaara näkivät Ranskan matkallaan valokuvia piirin toiminnasta.
– Juuri tuolloin kohka uusnationalismin noususta oli pahimmillaan. Ajattelimme, että tämä täytyy tuoda Helsinkiin merkiksi hyvän puolelle asettumisesta, kertoo Raittila.
Helsingissä hiljaisuuden piiri on kehittynyt muunnelmaksi ranskalaisesta esikuvastaan. Sitä voisi sanoa hiljaiseksi mielenilmaukseksi kaikenlaisia uhkakuvia vastaan.
– Media lietsoo tautien, kriisien ja onnettomuuksien pelkoa. Keskellä kaupungin hektistä elämää kokoontuva piiri viestii, että epäluulon ja varautuneisuuden sijaan haluan olla rakentamassa sinnikkäästi hyvää. Oman elämän vaikeat asiat hiljaisuus suhteellistaa ja kaventaa oikeisiin mittasuhteisiin, Raittila sanoo.
Senaatintorilla jokaisen kuukauden viimeisenä tiistaina iltaviidestä kuuteen kokoontuva piiri on kaikille avoin. Piiriin voi yhtä hyvin liittyä kuin siitä lähteä oman aikataulunsa mukaan. Osallistujat ovat tulleet uskonnollisesti ja aatteellisesti eri taustoista.
– Tätä voisi kuvailla niin, että vapaat ihmiset muodostavat vapaan henkisen yhteyden edistääkseen hyvän toteutumista yhteiskunnassa, kertoo piiriin osallistunut Aki Rogel .
Yhteen kokoontumiseen on osallistunut vähimmillään vain muutama, runsaimmillaan kymmenkunta ihmistä. Sana piiristä on levinnyt tähän saakka lähinnä Facebook-ryhmän kautta.
Joukkoon voi tulla, vaikka ei tuntisikaan siitä ketään, ja siihen voi osallistua täysin anonyymina.
Toukokuun hiljaisen tunnin aikana yksi rukoili hiljaa mielessään, toinen ajatteli surun yllättämää ystäväänsä. Kolmas tuli paikalle työpäivänsä päätteeksi ja ajatteli aikaisemmin päivällä keskeytyneitä ajatuksiaan. Neljäs hiljentyi muistelemaan edellisen viikonlopun Hyvinkään murhenäytelmää, viides saapui pää päivän virtoja kohisten ja keskittyi vain hengittelemään. Kun Tuomiokirkon kello löi kuutta, hän ei enää muistanutkaan kiirehtiä sinne, minne oli ajatellut heti seuraavaksi mennä.
Toteutukseltaan mahdollisimman yksinkertainen piiri voisi muodostua tarpeen mukaan missä ja milloin vain – ilman organisointia tai tarvikkeita.
– Aina kun tapahtuu jotakin järkyttävää, voisimme muodostaa piirin ja asettua hiljaiseksi merkiksi siitä, että hyvä sittenkin voittaa, sanoo Kaisa Raittila.
Hiljaisuuden piiri Senaatintorilla joka kuukauden viimeisenä tiistaina kello 17–18, seuraavan kerran 31.7.
Jaa tämä artikkeli: