Hiljainen pysäkki arjen keskellä
Takarivin paikka. Hannu Kiuru on pysähtynyt Tapiolan kirkkoon hiljentymään. Hän istuu oikealla puolella, jotta voi kuulla kastemaljassa virtaavan veden äänen.

Takarivin paikka. Hannu Kiuru on pysähtynyt Tapiolan kirkkoon hiljentymään. Hän istuu oikealla puolella, jotta voi kuulla kastemaljassa virtaavan veden äänen.

Hiljainen pysäkki arjen keskellä

Tapiolan kirkkosalissa ei tapahdu mitään, mutta kävijän sisimmässä tapahtuu.

Raskas ovi käy. Kenties töistä tai kyläilemästä kotiin palaava ihminen kävelee Tapiolan kirkon viimeisen penkkirivin päähän, sulkee silmät ja huokaisee.

Ylivahtimestari Antti Ruuskanen kertoo, että Tapiolan kirkossa käy päivittäin ihmisiä, jotka pysähtyvät hiljentymään omia aikojaan. Varsinkin iltaisin kirkolle poikkeaa ihmisiä rauhoittumaan ja rukoilemaan.
”Kasvotuttujakin on jo. Tiedän, millä asialla he tulevat kirkkoon”, Ruuskanen sanoo.
Joskus rauhallisen hetken löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä kirkkosalin kalenteri pullistelee erilaisista tapahtumista, kerhoista ja harjoituksista.
Tapiolalaisella Hannu Kiurulla on oma vakipaikka Tapiolan kirkon penkissä, oikealla puolella takarivissä. Siihen hän istahtaa rukoilemaan useita kertoja viikossa.

Kiurun mielestä Tapiolan kirkko on hiljentyjälle ihanteellinen paikka. Kirkon karu ulkoasu on hänen mukaansa arkkitehdin harkittu rikos.
”Jos koet muurin ulkopuolelta tylynä, kannattaa astua sisään. Kirkko on kuin vuorilinna, todellinen turvapaikka.”
Kiuru työskentelee Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa hengellisestä ohjauksesta vastaavana pappina. Hän toivoo, että kirkkoon poikkeava ihminen malttaisi istua alas, kenties lukea päivän tekstin ja tunnustella, millaisia tunteita teksti herättää.
Rituaali kannattaa toistaa muutamaan kertaan ja kuulostella, mitä sen seurauksena tapahtuu.
”Kirkkosalin hämäryys on jotain, mihin kietoutua. Turvallinen syli, jossa saa vain olla.”

Ison Omenan Hiljaisuuden kappelissa kävi viime vuoden tilastojen mukaan keskimäärin 14 hiljentyjää jokaisena aukiolopäivänä. Keskiviikkoisin kappelissa järjestetään pysähtymiseen johdattava Hiljaisen rukouksen tunti.
Myös Espoon tuomiokirkko on suosittu hiljentymiskohde. Kirkossa poikkeaa päivittäin kolmesta kymmeneen hiljentyjää.
Monissa kappeleissa ja kirkoissa hiljentyjiä käy vain harvakseltaan. Esimerkiksi katastrofitilanteet maailmalla lisäävät hiljentyjien määrää.

Hiljentyminen on rentoutumista ja hetkeen keskittymistä siinä missä meditaatio tai mindfulness. Hiljentymisestä on kuitenkin tullut länsimaiselle ihmiselle vaikeaa. Usein pysähtymiseen ja hiljentymiseen tarvitaan jokin syy, kuten työuupumus.
Itämaisissa kulttuureissa sen sijaan on jo pitkään ymmärretty mietiskelyn merkitys.
”Länsimaissa järki sanelee kaiken. Ruumis on vain aivojen kantoteline. Pelkkä työ ja raha elämän sisältönä eivät kuitenkaan riitä”, Kiuru sanoo.

Suorituskeskeinen arki tarvitsee välttämättä vastapainoksi jotakin, missä ei tarvitse olla tehokas. Kiuru toteaa, että hiljentyminen voi olla elämän ainoa asia, jossa ei pyritä tuloksiin.
Hän myöntää, että rukoileminen ei ole ollenkaan helppoa hommaa.
”Kannattaa muistaa, että Jumala loi meidät keskustelukumppaneikseen. Usein emme kuule hänen ääntään kiireen ja metelin keskellä, vaan rauhallisessa hiljaisuudessa.”
 

Espoon kirkkojen ja kappelien aukioloajat sekä lisätietoja: www.espoonseurakunnat.fi

Jaa tämä artikkeli: