null Hiljaista kansanjuhlaa Espanjassa

Palman kulkueessa ensimmäisenä tulee Virgen de la Esperanza (Toivon Neitsyt). Teos on tehty 1950-luvulla.

Palman kulkueessa ensimmäisenä tulee Virgen de la Esperanza (Toivon Neitsyt). Teos on tehty 1950-luvulla.

Hiljaista kansanjuhlaa Espanjassa

Hiljaisella viikolla pyhien kuvat ja huppupäiset katuvaiset täyttävät Espanjan kadut.

Kaduille valuu alkuillasta tuhansia ihmisiä. Monet tuovat mukanaan omat tuolit ja eväät. On pääsiäistä edeltävän semana santan, pyhän viikon, eli suomalaisittain hiljaisen viikon kiirastorstai Palma de Mallorcassa Espanjassa. Illan hämärtyessä katujen reunat ovat niin täynnä kansaa, että liikkuminen on vaikeaa.

Kaikki odottavat, että procesión, hiljaisen viikon kulkue, saapuisi. Parin tunnin odottelun jälkeen alkaa kadunkulman takaa kuulua puhallinorkesterin soittoa ja vihdoin kul-kueen kärjessä neitsyt Mariaa esittävä valtaisa kannettava taideteos lähestyy kulman takaa.

Kannettavalle teokselle ei taida olla suomenkielistä nimeä. Espanjassa sitä kutsutaan nimellä paso, joka tässä yhteydessä tarkoittaa Jeesuksen kärsimystien tapahtumaa. Kaksi yleisintä aihetta niissä ovat Neitsyt Maria ja Jeesus kantamassa ristiään. Muitakin aiheita esiintyy. Palmassa ohi lipuu muun muassa kuvaelma viimeisestä ehtoollisesta ja siitä, kuinka Juudas kavaltaa suudelmalla Jeesuksen Getsemanen puistossa.

Teoksiin on käytetty mittaamattoman paljon käsityöläisten ja taiteilijoiden aikaa, puuta, tekstiiliä, kultaa ja hopeaa. Ne on koristeltu sadoin kukin ja kynttilöin.

 

Pyhän viikon kulkueet alkavat palmusunnuntaina ja johdattavat pääsiäiseen. Toisin kuin muutamaa viikkoa aiemmin paastonajan alkaessa vietetyt karnevaalit, pyhän viikon kulkueiden tunnelma on vakava ja harras. Vaskimusiikkikin on espanjalaisittain suorastaan synkkää.

Kulkueen järjestävät katoliset veljeskunnat. Osa niistä on satoja vuosia sitten perustettuja maallikkojärjestöjä, joiden tärkein tarkoitus on säilyttää katolisia perinteitä. Uuden ajan alussa kirkossa uskottiin, että pyhät kuvat Jeesuksesta, Mariasta ja pyhimyksistä olivat paras tapa esittää uskonnon viestiä lukutaidottomalle kansalle. Aateliset, porvaristo, taiteilijat ja käsityöläiset olivat täyttäneet katedraalien sivukappelit taideteoksilla.

1400-luvulla hovi ja papisto antoivat Kastiliassa veljeskunnille luvan esitellä uskonnollista taidetta kansalle myös kaduilla. Siitä muodostui vähitellen semana santan vietto.

 

Espanjassa hiljaisen viikon kulkueet ovat pääsiäistä edeltävän viikon suurin uutinen. Televisiokanavat näyttävät jatkuvasti kulkueita eri puolilta maata. Palman hotellissa televisio näyttää, kuinka kantajien joukko sentti sentiltä siirtää valtavaa neitsyt Marian kuvaa andalusialaisen vanhankaupungin ahtaassa mutkassa, jossa on myös portaat. Hetkeksi kulkueille ominainen harras tunnelma muuttuu espanjalaistyyliseksi kovaääniseksi huuteluksi. Kun teos onnistuneesti ohittaa mutkan, kansa hurraa.

Television studiossa keskustellaan, voiko uusia pyhäinkuvia valmistaa muovista ja muista keveistä materiaaleista, vain onko oikeaoppista pysyä perinteisessä puussa.

Pyhäinkuvien kantaminen on nuorten miesten kunniatyötä. Pienimpiä kuvia kantaa neljä ihmistä. Suurimpien alla, usein kankaiden takana piilossa, on jopa satoja kantajia ja perässä muutamia kymmeniä mustiin pukeutuneita varakantajia. Välillä kantajien johtaja kilauttaa kellolla merkkejä, jolloin kantajat tekevät harjoiteltuja koreografioita ja kuvael-ma keikkuu rytmikkäästi oikealta vasemmalle tai siirtyy muutaman askeleen taakse ja sitten taas eteenpäin.

 

Pyhien kuvien jälkeen tulevat katuvaiset, penitentes. Heitä kutsutaan myös nimellä nazarenos, nasaretilaiset. He kantavat edessään lähes metrin pituista kynttilää. Penitentes viittaa ripin sakramenttiin ja katoliseen rippiin kuuluviin hyvitystekoihin. Kulkueen osallistujat tavallaan katuvat ja sovittavat syntejään. He ovat pukeutuneet kaapuihin ja suippokärkisiin kasvot peittäviin huppuihin, sillä katumus on kadullakin yksityistä.

Sama suippokärkinen huppu, jossa on vain silmille reiät, on monelle suomalaiselle tutumpi yhdysvaltalaisen rasistisen järjestön, Ku klux klanin, tunnusmerkkinä. On epäselvää, lainasiko Ku klux klan hupun espanjalaisesta perinteestä.

Myöhemmin Palman yössä näkee katuvaisia, jotka kulkueen jälkeen ovat riisuneet huppunsa ja niiden alta paljastuu ihan tavallisen näköisiä miehiä ja naisia. Kulkueessa yksi huppupää kantaa sylissään nukkuvaa pikkulasta.

Vähän isommille lapsille on kulkueessa oma kunniatehtävänsä: he juoksentelevat innokkaasti veljeskunnan kaapuun pukeutuneina poistamassa katuvaisten kynttilöistä valuvaa liikaa steariinia tai sytyttämässä sammuneita kynttilöitä.

 

Palman kulkue jatkuu päättyäkseen puoliltaöin Palman valtavaan keskiaikaiseen katedraaliin. Vielä komeampia kulkueet ovat historiallisilla juurillaan Kastiliassa ja Andalusiassa. Siellä turistit ovat varanneet hotellit täyteen ja monet pyhäinkuvista ovat mittaamattoman arvokkaita, jopa satoja vuosia vanhoja, tuhansia kiloja painavia kaduilla liikkuvia kirkkotaideteoksia.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.