Yksin Jumala -elokuvan tekivät mahdolliseksi äänittäjä Pirkko Tiitinen (vas.), ohjaaja Satu Väätäinen, kuvaaja Marita Hällfors, ylisisar Clara Maria, apulaispriorinna Mary Edel sekä sisaret Lucy, Theresa ja Paula.
Hiljaisuuden vastustamaton houkutus
Espoon karmeliittasisaret päästivät ensimmäistä kertaa kuvausryhmän kotiinsa. Syntyi vaikuttava dokumentti rukoukselle omistetusta elämästä, Satu Väätäisen ohjaama elokuva Yksin Jumala.
Viikon päästä alkavan DocPoint-festivaalin kotimaiseen esityssarjaan valittiin kymmenen dokumenttielokuvaa. Yksi niistä on Satu Väätäisen ohjaama Yksin Jumala. Elokuva kertoo Espoon karmeliittaluostarissa elävien kuuden nunnan elämäntavasta, jonka ydin on hiljaisuus, yksinäisyys ja rukous.
Se, että elokuva ylipäätänsä tehtiin, on pitkän yhteydenpidon ja monivaiheisen työn tulos. Satu Väätäinen oli kirjeenvaihdossa jo nykyisen ylisisaren Clara Marian edeltäjän, Suomen karmeliittaluostarin perustajan, äiti Virginian kanssa. Yhteydenpito jatkui johtajan vaihtumisesta huolimatta vuosia, ennen kuin ohjaaja lähti käymään luostarissa.
– Olihan se mykistävä todellisuus, muistelee Satu Väätäinen ensivaikutelmaansa ja ensimmäistä luostarin vierashuoneessa viettämäänsä yötä. Hän alkoi silloin tällöin levätä työkiireistään sisarten luona.
– Hiljaisuus oli kuin seinä, ja aluksi halusin vai nukkua. Päässäni pyöri ihmetys: voiko tämä todella olla näin?
Talon elämänmuoto piti otteessaan. Hiljaisuus ja näennäinen tapahtumattomuus alkoivat elää ohjaajan mielessä kuvina. Voisiko joskus olla mahdollista kuvata elämää luostarissa?
Sisarten kanssa klausuurissa
Karmeliittaluostarissa eletään klausuurissa: luostarin tiloissa on tarkat rajat, joita vierailija – edes messua pitävä pappi – ei voi ylittää. Eristys käsittää suurimman osan luostarin alueista ja tiloista.
Ennakkotutkimus- ja käsikirjoitusvaiheessa Satu Väätäinen eli sisarten kanssa. Ennen kuin elokuvan tekoon päästiin, tarvittiin paljon valmisteluja. Sisarten piti selvittää keskenään, voisiko elokuvakamera todella tulla sisään heidän kotiinsa. Naiskuvausryhmä oli itsestäänselvyys, ja piispa Wrobélin tuki hankkeelle tasoitti tietä. Tarvittiin silti paljon rukousta ja keskustelua.Lopputulos osoittaa, että yhteistyö kannatti. Ensimmäistä kertaa Suomessa kamera on ylittänyt klausuurin rajan, ja Yksin Jumala -elokuvassa seurataan karmeliittasisaria niin luostarin hengellisenä keskuksena olevassa kappelissa kuin myös pihassa, puutarhassa, ruokasalissa ja parin sisaren yksityisessä kammiossa. Vuodenkierto ja kirkkovuoden tapahtumat näkyvät.
Kamera tulee ajoittain hyvinkin lähelle, mutta koska nähtyä ei liiemmin selosteta tai tulkita, sisarten elämäntapa jää sellaiseksi kuin se ulkopuolisen silmille näyttäytyykin: salaisuudeksi ja yhdeksi mahdolliseksi tavaksi elää ihmisen ainutkertaista elämää.
Rukous on kaiken keskus
Mitä sitten katsoja näkee elokuvassa? Elämäntavan, joka tuntuu monesta varmaan äärimmäisen radikaalilta.
Karmeliitat noudattavat vuonna 1155 perustetun ja 1500-luvulla pyhän Jeesuksen Teresan ja pyhän Ristin Johanneksen uudistaman sääntökunnan elämänmallia. Karmeliittasääntöön sisältyvät tiukat liikkumista, puhumista ja syömistä koskevat rajoitukset.
Karmeliittasisaret ovat omistautuneet jatkuvalle rukoukselle Suomen ja suomalaisten puolesta. Kaikki, mikä rajoittaa ja tuntuu hajottavan rukoilijan mieltä, on karsittu pois: televisio, lehdet, radio, sosiaaliset suhteet ulospäin ja keskinäinen seurustelu. Rahaa on vähän, mutta toistaiseksi on selvitty, sillä luottamusta Jumalaan ja rukouksen maailmaa muuttavaan merkitykseen on riittänyt.
Sisaret nousevat aamuvarhaisella rukoilemaan. Messu toimitetaan päivittäin ja kappeliin kokoonnutaan rukoilemaan useaan kertaan päivän mittaan. Hiljaisuus rikkoutuu vain tiettyinä aikoina, jolloin sisaret voivat keskustella hetken keskenään tai tavata seurusteluhuoneessa vierailijoita. Konkreettista työtä tehdään, ja keittiövuoro kiertää.
Välillä sisaret vetäytyvät vieläpä tästäkin yhteisöelämästä ”erakkomajaan” tai viettämään omia ”erämaapäiviä” jatkuvassa yksinäisyydessä. Luostarin alueelta he voivat poistua vain erityisestä syystä, esimerkiksi sairauden vuoksi.
Miten selvitä elämästä
Yksin Jumala -elokuva on tavattoman viehättävä juuri siksi, että se kyllä näyttää, mutta jättää katsojan pohtimaan näkemäänsä. Karmeliittojen elämänmuoto herättää katsojassa helposti kysymyksiä itse valitusta yksinäisyydestä, uskon ehdottomuudesta ja ihmisen halusta voittaa hengen voimalla oman ruumiillisuutensa rajat.
– Rakastan sisaria, toteaa Satu Väätäinen elokuvan valmistumisen jälkeen.
– Minua on aina kiinnostanut, millä tavalla me ihmiset yritämme selvitä elämästä. Se on ollut kaiken työni perustilaus. Espoon Jumalanäidin karmeliittaluostari on yksi yritys ratkaista ihmisenä olemisen kysymyksiä.
Yksin Jumala jää näillä näkymin ohjaaja Väätäisen viimeiseksi elokuvaksi, sillä hän on itsekin tehnyt radikaalin ratkaisun ja lähtee papiksi Sotkamoon.
Yksin Jumala Bio Rexissä to 22.1. klo 17.30 sekä Bristolissa su 25.1. klo 15.
DocPoint -festivaali Helsingissä 20.–25.1.
Koko ohjelmisto ja tiedot esitysteattereista www.docpoint.info
Jaa tämä artikkeli: