Hiljentyminen Kampin kappelissa

• 30.06.2014 14:00

Samuel Salovuori kirjoitti (K&k 18.6.), että Kampin kappelissa on vaikea hiljentyä. On harmillista, ettei kappeli ole voinut toimia rauhoittumisen keitaana. Kaikille avoinna oleminen tuo suuren kävijämäärän, jonka yhdistäminen hiljentymiseen on joskus haasteellista. Varsinkin lauantait ovat vilkkaita, ja turisteja riittää. Kun ovi käy tiuhaan, puheensorina kantautuu kappeliin. Aulassa käyttämään pienempää ääntä, mutta hiljaista tilaa ei aulasta tahdota tehdäkään. Se on tarkoitettu tilaksi, josta voi hakea keskusteluapua.

Kappelissa keskustelu on kielletty, mutta joukkoon mahtuu aina niitä, jotka puhuvat. Henkilökunnan toive on, että tila pysyy hiljaisena, ja sinne voi tulla rauhassa rukoilemaan tai ajatuksiaan selventämään. Jokainen meistä on ollut joskus turisti ja vieraillut kirkoissa ihan vain niiden nähtävyysarvon vuoksi. Mutta myös turisti saattaa haluta kappeliin rukoilemaan.

Enimmäkseen saamme kiitosta siitä, että kaupungin keskustassa on paikka, jossa hiljentyä. Samalla ovenavauksella kappelista voi tulla ulos ihminen, joka ylistää hiljaisuutta ja toinen, joka kertoo kuulleensa häiritsevää puhetta. Ihmiset ovat yksilöllisiä ja tarkoituksemme on palvella kaikkia tietäen, ettei mikään tila voi olla kaikille mieluisa.

Salovuori toteaa osuvasti, ettei kappelin hengellistä merkitystä voi mitata lukuina. Tähän ei kävijämäärien laskemisella pyritä. Suuret kävijämäärät eivät mielestämme ohenna hengellisyyttä, jota kiireisessä keskustassa oleva kappeli parhaimmillaan tarjoaa. Aamun tunnit kello 8–9 ovat hiljaisia aikoja, joita suosittelemme suuria väkimääriä välttelevälle.

Nanna Helaakoski