Hiljentymispalveluja
Kirkko tuottaa jäsenilleen ja siinä sivussa muillekin suuren määrän hiljentymispalveluja. Monet kirkot ovat auki päivittäin. Muun muassa Tuomiokirkko on auki joka päivä 9–18, ja kesällä vapaaehtoisvoimin peräti puoleen yöhön. Vuosaaren kauppakeskus Columbuksen katukappeli pitää ovensa auki arkipäivisin 12–18. Kallion kirkon uusi viritys sisältää aukiolon lisäksi hartaushetkiä pitkin päivää. Kampin kappelin hiljentymismahdollisuus alkaa olla osa stadilaista kulttuuria.
Lista Helsingin seurakuntien tarjoamista mahdollisuuksista olla hiljaa rauhallisessa tilassa omien asioidensa ja ajatustensa kanssa on pitkä. Lähi- tai mielikirkkonsa aukiolon voi tarkastaa seurakunnasta tai vaikka helsinginkirkot.fi-sivustolta.
Hiljentyminen tekee hyvää. Kirkkotila on oiva paikka siihen, mutta ei toki ainoa. Moni kokee itselleen luontevammaksi esimerkiksi hiljentymisen luonnon keskellä. ”Metsä kirkkoni olla saa”, tuumii metsäsuomalainen. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta kannattaa pitää mielessä, että kirkot ovat seurakuntalaisten yhteistä omaisuutta ja omaisuuttaan kannattaisi myös hyödyntää.
Yhteistä omaisuutta ovat myös monet kulttuurin elementit, jotka kirkoissa ovat tukemassa hiljentymistä ja hartautta, sitä, että sielu saa nousta arjen kiireiden yläpuolelle. Muun muassa arkkitehtuuri, musiikki ja kuvataide ovat kirkkojen aarteistoa. Seurakunnan jäsenten kannattaisi kierrellä katsastamassa kuinka rikkaita oikein ovatkaan.
Valitettavasti meidän olosuhteissamme kirkkoja ei voi pitää avoinna ilman päivystystä. Pitkäkyntiset tai silkkaan ilkivaltaan taipuvaiset pitävät huolen siitä. Niinpä seurakunnat joutuvat tekemään omia ratkaisujaan kirkkojen aukiolosta. Välttämättä hiljentymispalveluiden kysyntä ei ole niin suurta, että työvoimaa kannattaa joka paikassa sitoa pelkkään aukiolon vartiointiin.
Toinen asia sitten on, jos seurakuntalaiset innostuvat yhteisestä omaisuudestaan niin, että haluavat tarjota sen suomaa herkkua kaikille vapaaehtoisvoimin. Tätä on kokeiltu menestyksellä muun muassa Tuomiokirkossa kesäiltaisin. Tuskin tympeinkään kirkkoherra pistää hanttiin, jos joku seurakuntalaisten porukka on valmis päivystämään kirkossa, jotta se voisi olla jatkuvasti auki tarvitseville.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: