Hissukasta tuli heittäytyjä
Seija Kärkkäinen opetteli nuorena aikuisena uudelleen toisten ihmisten kohtaamisen. Teatteriharrastus on tuonut siihen lisää rohkeutta.

Seija Kärkkäinen opetteli nuorena aikuisena uudelleen toisten ihmisten kohtaamisen. Teatteriharrastus on tuonut siihen lisää rohkeutta.

Hissukasta tuli heittäytyjä

Seija Kärkkäinen ottaa takaisin nuoruuden hiljaisuuttaan into­himoisella teatteriharrastuksella.

Koulun suurin korsto oli Seija Kärkkäisen pahin kiusaaja.

”Olin ujo, hiljainen nynny. Sain kuulla nimittelyä ja lällättelyä jatkuvasti, eikä kukaan huomannut puuttua siihen”, Kärkkäinen muistelee.

Kärkkäinen oli niin syrjäänvetäytyvä, että yksi opettaja joutui vaatimalla vaatimaan, että hän sanoisi edes yhden lauseen lukuvuoden aikana.

Noihin aikoihin hän kirjoitti Ystäväni-kirjaan, että hän haluaa­ isona olla sairaanhoitaja ja äiti. Molemmat unelmat toteutuivat, ja lisäksi Kärkkäisestä tuli harrastajanäyttelijä. Esiintymisharrastusta olisi silloin ollut mahdoton uskoa todeksi.

Elämässä ei tapahtunut mitään suurta ulkoista pamausta. Eräänä päivänä nuori sairaanhoitajaopiskelija vain yksinkertaisesti päätti rohkaistua.

”Sen hetken vuonna 1978 muistan elävästi. Päätin, että nyt saa riittää, nousin pulpetille seisomaan ja esiinnyin opiskelukavereilleni. Tajusin, että he katselevat ja kuuntelevat, ja että sanomisillani on merkitystä.”

Rohkeus kasvoi siitä hetkestä eteenpäin. Kärkkäinen sanoo opetelleensa uudestaan katsomaan ihmisiä silmiin sivuun pälyilemisen sijaan. Hän alkoi löytää sisältään sen pikkutytön, joka hän oli ennen kouluaikaa ollut, aina esiintymään valmis hälläpyörä.

”Lopetin sitku- ja mutku-elämän elämisen. Tajusin, että elämäni on omissa käsissäni. Aina voi löytää syitä, miksi ei muka voi tehdä jotakin, mutta elämästä tulee sillä tavalla tylsempää.”

Seija Kärkkäisen elämään tuli aviomies ja kaksi poikaa. Perhe on ollut hänelle turvasatama jo 35 vuotta.

”Harrastamme purjehtimista, mieheni kun on seikkailijaluonne. Yhdessä olemme kirjaimellisesti kokeneet tyynet ja myrskyt, jopa pienet pohjakosketukset.”

Useiden viikkojen purjehdukset opettavat ottamaan toisen huomioon. Kärkkäisen mielestä on tärkeää, että ihmisellä on peilinä luotettava kumppani, jonka kanssa voi olla oma itsensä, häpeilemättä mitään.

”Miehenikin on tainnut päästä omista myötähäpeän tunteistaan, kun on joutunut katsomaan minua teatterin lavalla”, Kärkkäinen nauraa.

Suomalaisten ainaisen häpeilyn alkuperä on Kärkkäiselle arvoitus.

”Mitä sitten, jos vähän mokaa? Eihän siihen kuole! Tai mitä sitten, jos päät kääntyvät, kun nauraa seurassa liian lujaa?”

Seitsemän vuotta sitten Kärkkäinen päätti hyvän ystävänsä Eijan kanssa lähteä harrastajateatteriin. He olivat huomanneet, että Espoonlahden teatteri ammattiohjaajineen suhtautuu kaikkiin esityksiin kunnian­himoisesti. Uutta näytelmää harjoitellaan useasti viikossa, kolme tuntia kerrallaan.

”Harrastus on vaativa ja ­sitouttava. Toisaalta se myös koukuttaa ja on työlle upeaa vastapainoa.”

Kärkkäinen on nyt mukana teatterin hallituksessa. Se etsii parhaillaan uutta ohjaajan ja esityksen pakettia. Harjoitukset alkavat syksyllä.

”Aloitamme myös jäsenillat, joissa on toimintaa niillekin, jotka eivät ole näytelmässä mukana”, Kärkkäinen vinkkaa.

Teatterin Impro på -improvisaatioryhmässä Kärkkäinen nauttii heittäytymisestä.

”Ryhmä on ihanan hyväksyvä. Eräänkin kerran teimme Monitoimitalon pihassa harjoitusta. Touhusimme jos jotakin omituista niin tohkeissamme, että emme edes huomanneet saaneemme yleisöä.” Seija Kärkkäisen silmät tuikkivat.

”Innostus on onnellisen ihmisen piirre!”

Espoonlahden neljän neuvolan osastonhoitajana Kärkkäiselle on ollut hyötyä sekä elämänvaiheistaan että harrastuksestaan. Kiusattu osaa asettua heikomman puolelle ja rohkaistunut uskaltaa sanoa sanottavansa.

Terveydenhoitajien esimiehenä hän haluaa huolehtia, ettei ketään syrjitä.

”On tärkeää, että työntekijöiden arki sujuu. Haluan olla sellainen esimies, jolle voi puhua ihan kaikesta.”

Sen suuren korston, kauheimman kiusaajansa, Kärkkäinen kohtasi nuorena äitinä lääkärin odotusaulassa. Hän tunnisti tyypin, mutta ajatteli olla puhumatta tälle sanaakaan. Mies tulikin yllättäen itse juttusille.

”Sain sanottua hänelle, että hänen käytöksensä minua kohtaan koulussa oli helvetillistä. Hän myönsi itse ajatelleensa jälkeenpäin samoin ja pyysi anteeksi.”

Kuka?

Seija Kärkkäinen, 56, on vaimo ja kahden nuoren miehen äiti. Hän työskentelee Espoonlahden neuvolatoiminnasta vastaavana hoitaja ja harrastaa teatteria Espoonlahden teatterin aktiivijäsenenä.

Mitä?

”Koskaan ei ole liian myöhäistä voittaa häpeänsä, uskaltaa olla oma itsensä.”

Missä?

Matinkylän monitoimitalolla (Matinraitti 17) alkavat syksyllä uuden näytelmän harjoitukset. www.espoonlahdenteatteri.fi

Jaa tämä artikkeli: