Malja yhteiselle yritykselle. Vasemmalla Scarlett Johansson Janet Leighin osassa, Anthony Hopkins Hitchcockina sekä Helen Mirren Alma Hitchcockin roolissa.
Hitchcockin varjossa
En ole ihan vakuuttunut Anthony Hopkinsin luomasta Alfred Hitchcockin hahmosta, mutta väliäkö sillä. Hän ja Helen Mirren Hitchcockin Alma-vaimona pelaavat hyvin yhteen Sacha Gervasin ohjaamassa Hitchcock -elokuvassa.
Elokuva keskittyy 1960-luvun taitteeseen, jolloin Hitchcock innostui Robert Blochin romaanista Psycho . Siitä hän tekisi seuraavan elokuvan. Filmiin ei uskottu, ja Paramountilla lähdettiin mukaan vain, jos ohjaaja rahoittaisi
800 000 dollarin budjetin itse ja yhtiö saisi tuotosta 40 prosenttia. Sensuurikin tutki hupaisan tarkkaan suunniteltua kylpyhuonekohtausta. WC:n näyttäminen oli myös pois suljettu, sillä ”amerikkalaisissa elokuvissa ei koskaan näy WC:tä eikä sitä ainakaan koskaan vedetä”.
Syvälle Psyko-elokuvan (1960) aiheeseen – sarjamurhaajan ja kompleksisen äitisuhteen maailmoihin – ei Gervasin elokuvassa pyritä, vaikka annetaankin ymmärtää Blochin kirjan taustalla olleen sarjamurhaaja Ed Geinin kiehtoneen Hitchcockia paljonkin. Jokaisessa miehessä asuu murhaaja, filmin Hitchcock vakuuttaa. Toinen kiinnostus suuntautui vaaleisiin näyttelijättäriin – Hitchcock oli melkoinen tirkistelijä.
Helen Mirren on Alma Hitchcockina mainio. Hän näyttää muuntautuvan rooleihinsa vaivatta. On helppo uskoa tämän avioliiton vaatineen paljon. Alma ei ollut vain taustahahmo, vaan nimenomaan työtoveri ja kriitikko – mutta usein unohdettu.
Hitchcock uskoi, että elokuvayleisö haluaa tuntea pelkoa, ja voi sitä ohjaajan riemua, kun vihlova musiikki alkaa, ja yleisö kiljuu Psykon suihkukohtausta katsoessaan.
Taloudellinen riski kannatti – Psykosta tuli Hitchcockin menestynein elokuva.
Marja Kuparinen
Sacha Gervasi: Hitchcock. Elokuvateattereissa 1.2.
Jaa tämä artikkeli: