Suviradiosta, päivää. Tuottaja Ida-Liina Huurtela ja musiikkipäällikkö Jani Kareinen lupaavat kuulijoille sulavasti soljuvaa ja sopivan särmikästä suvitunnelmaa sekä raikasta, nuorekasta ja erilaista soundia.
Hittejä ja ripariveisuja
Jo joutui armas aika, ja Suviradio suloinen soi jo kolmatta kesää. Sen toimittavat Metropolian opiskelijat.
Teksti Outi Ikonen
Kuva Sirpa Päivinen
Suviradion tämänvuotinen versio on tuoreutettu ja suunnattu erityisesti nykyisille rippikoululaisille – entisiäkään unohtamatta. Metropolia Ammattikorkeakoulun radio- ja tv-tuotannon opiskelijoista koostuva kymmenhenkinen toimitus jalkautuu kesäiselle pääkaupunkiseudulle. Toimituspoppoo lupaa olla läsnä siellä, missä nuoret ovat – rippileireistä festivaaleihin.
Uusien tekijöidensä myötä tämä Helsingin, Espoon ja Vantaan luterilaisten seurakuntien mediatoimituksen Toivontuottajien toteuttama nettiradio laajenee verkkomediaksi ja panostaa entistä enemmän näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. Toimittajakaartia kaitseva tuottaja, 23-vuotias Ida-Liina Huurtela, lupaa yhdessä 20-vuotiaan musiikkipäällikön Jani Kareisen kanssa kuulijalle sulavasti soljuvaa, sopivan särmikästä suvitunnelmaa 3. päivään elokuuta asti.
– Se, että teemme tätä isolla porukalla, antaa meille mahdollisuuden olla ajan hermolla ja ajankohtaisia tänä kesänä, Ida-Liina Huurtela sanoo.
– Pystymme hittimusiikin lisäksi tarjoamaan laadukkaita toimitettuja juttuja ja tekemään juonnettuja lähetyksiä joka päivä kello 12:n ja 14:n välisenä aikana.
Suviradiolla on myös ensimmäistä kertaa sekä some-toimittaja että nettivideotoimitus, joiden aikaansaannoksia löytyy postauksina ja päivityksinä eri puolilta sosiaalista mediaa.
– Yritämme tavoittaa erityisesti riparilaiset, ja se on antanut meille lisävapauksia myös musiikin kanssa, Jani Kareinen sanoo.
Suviradion fiilis on tekijöiden lupauksen mukaan sama kuin ennenkin eli se kuulostaa kesältä, mutta nyt parhaaseen kuunteluaikaan aamukahdeksasta iltapäivään soivat juuri ne artistit, joita nuoret haluavat kuulla.
– Toki sijoittelen hittien väliin joka tunnille yhden klassikon ja muutaman Punaisen kirjan riparibiisin, Jani Kareinen kertoo.
Musiikkipäällikön mukaan soittoon voivat päätyä sellaisetkin kappaleet, jotka ovat pudonneet pois isojen kanavien soittolistoilta tai eivät ole niille koskaan edes päässeet.
– Jos jokin tänään julkaistava kappale on minusta sairaan kova, se saattaa löytyä listaltamme jo 20 minuutin päästä, Kareinen lupaa.
Isoilla kanavilla voidaan joutua testaamaan kaksikin viikkoa, tykkäävätkö kuuntelijat ja voidaanko joku kappale ottaa soittoon.
– Meillä on etuoikeus mokata, mutta myös kokeilla, joten biisi voidaan toki napata listalta pois yhtä nopeasti kuin se sinne päätyikin, Kareinen sanoo.
Ida-Liina Huurtela lupaa, että Suviradion soundi on raikas, nuorekas ja erilainen – eikä ainakaan kaavoihin kangistunut.
– Meillä saa kuunnella hyvää musiikkia sekä laadukkaita toimitettuja juttuja ja reportaaseja ilman mainoskatkoja, hän kertoo.
– Juonnetuissa lähetyksissä me pelaamme persoonilla. Jokainen juontaja saa toteuttaa oman lähetyksensä haluamallaan tavalla – kunhan se on perusteltu.
Jani Kareinen toteaa, että rippikouluikään kuuluu tietynlainen rajojen rikkominen, ja se on Suviradion tekijöille jonkinlainen ohjenuora. Kukkahattutätien suututtamista ei hänen mukaansa ainakaan aiota pelätä.
– Haluamme näyttää, että tällaista arvopohjaistakin juttua voi tehdä nuorekkaasti ja hauskasti ilman, että siinä on jotain vaikeaa tai epämääräistä, Huurtela kaavailee.
– Suviradiossa voidaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja olla itsekriittisiä, mutta emme ala evankelioida ketään.
Nuoren toimituksen tavoitteena on tarjota paras mahdollinen radio, jota kuunnella kesällä.
– Teemme tätä juttua hyvällä tsempillä ja iloisina, Jani Kareinen kertoo.
– Perusidea on kaksi tuntia puhetta joka arkipäivä, hyvää fiilistä ja kesää. Mutta jos sataa, eikä tee mieli jutella, voidaan laittaa soimaan musiikkia, jolla se aurinko saadaan paistamaan.
Kareinen muistelee, miten hänen alakoulussaan kävi kerran kuukaudessa kanttori laulattamassa virsiä. Hän miettii, voiko kouluissa enää tehdä niin.
– Ne virsitunnit olivat maailman hauskimpia uskonnontunteja, joita odotettiin ja joilla kaikki lauloivat. Kanttori oli hauska mies ja loi hyvän tunnelman.
Musiikki jäi sen sijaan kovin vähiin kaupunkirippikoulussa, jonka käyminen Kareista vieläkin hienoisesti kaduttaa. Nuori mies kun pääsi laulamaan kovasti odottamiaan ripariveisuja koko kaupunkiriparin aikana vain kahdesti.
Mutta tänä kesänä ripariveisutkin soivat Suviradion taajuudella ja kaikki saavat laulaa mukana. Myös Jani.
Jaa tämä artikkeli: