HJK rahoittaa vähävaraisia junioreitaan
Kuva: Esko Jämsä

Kuva: Esko Jämsä

HJK rahoittaa vähävaraisia junioreitaan

Voiko köyhässä perheessä kasvaa uusi Zlatan tai Messi? Helsingin Jalkapalloklubi perusti rahaston vähävaraisten, lahjakkaiden juniorijalkapalloilijoidensa tukemiseksi, jotta tämä olisi mahdollista.

– Sloganimme oli 1970-luvulla ”kadulta kentälle”. Emme halua, että se kääntyy nyt ”kentältä kadulle”, sanoo HJK:n pitkäaikainen joukkueenjohtaja Markku Peltoniemi.

Hän on saanut kirjeitä pienipalkkaista työtä tekeviltä yksinhuoltajilta ja työttömiltä perheiltä, joilla ei ole varaa rahoittaa lastensa jalkapalloilua.

Pallon potkiminen HJK:n paidassa maksaa harrastusta aloittavalle 5–6-vuotiaalle 300–400 euroa vuodessa, mutta isompien juniorien vuosikustannukset ovat jo 1 000–2 000 euroa. Mitä paremmin joukkue menestyy, sitä useammin tehdään hintavia leirimatkoja ulkomaille ja treenataan maksullisissa sisähalleissa.

HJK alkaa myöntää 100, 300, 1 000 ja 2 500 euron stipendejä tytöille ja pojille ensi vuoden alusta Aulis Rytkönen -rahastosta. Nimi on kunnianosoitus ensimmäiselle ammatikseen jalkapalloa ulkomailla pelanneelle suomalaiselle. Rahaston puheenjohtaja on sosiaaliviranomainen.

– Haluamme, että rahat menevät eniten tarvitseville eivätkä niille, jotka kirjoittavat sydämeenkäyvimmät kirjeet, Peltoniemi selittää.

Muissakin urheiluseuroissa ja -lajeissa on stipendirahastoja. Esimerkiksi juniorikiekkoilijat voivat anoa tukea Jääkiekkoliiton Olli Pulkkasen rahastosta.

Jalkapalloa kalliimpiakin urheilulajeja on. Markku Peltoniemi ottaa esimerkeiksi jääkiekon, taitoluistelun, ratsastuksen ja tenniksen.

Viime keväänä julkaistun tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten liikunnan harrastaminen on kallistunut seuroissa selvästi. Kilpaharrastamisen kustannukset ovat kymmenessä vuodessa kaksin- tai kolminkertaistuneet. Myös kustannukset HJK:n juniorien huippujoukkueessa ovat tuplaantuneet.

Lähes kolmasosa suomalaisvanhemmista kertoi vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa, että liian korkeat hinnat ovat este lapsen liikuntaharrastukselle. Kymmenen vuotta sitten näin vastasi kymmenesosa.

Peltoniemi huokaa.

– Kyvykkäimmät pelaajat ovat usein niitä, jotka eivät ole saaneet kaikkea elämässään helposti.

Kankaisten HJK-kirjainten ostaminen oli jäsenmaksun lisäksi ainoa kuluerä, kun 12-vuotias Markku Peltoniemi liittyi jalkapallojoukkueeseen vuonna 1960.

– Muistan kun äiti ompeli kolme kirjainta verkkatakkini selkään, ja siitä tuli minulle pyhä vaate.

Kun Peltoniemen omat pojat pelasivat 1980–90-luvuilla HJK:n junnuissa, isä huomasi kulujen kasvun.

– Jo silloin poikien pelikavereita jäi pois joukkueesta, koska vanhemmilla oli vaikeuksia maksuissa. Jos pienestä asti harrastanut poika saa murrosiässä viisi uutta vapaailtaa viikossa, niin mitä hän sillä kaikella ajalla tekee?

 

P.S. Asun Espoossa vaimoni kanssa. Neljäskymmenes avioliittovuosi tulee nyt täyteen. Vaimo on toiminut HJK:n naistoimikunnassa.

Ihmettelen nuorten epäkohteliaisuutta vanhempia ihmisiä kohtaan. Koululaiset valtaavat ratikassa penkit eivätkä anna paikkaa iäkkäille.

Nautin hetkistä, jolloin en ajattele urheilua. Sammatin mökillä ja lomamatkoilla laitan puhelimen pois päältä.

Pihla Tiihonen

Jaa tämä artikkeli: