Hutera. Muista myös hiekalle rakentanutta.

Hökkeli

• 23.07.2012 16:00

Rakastan hiekalla kävelemistä. Veden tiiviiksi painamaa kimmoisan märkää hiekkaa ja hienoa kuivaa hiekkaa, joka pursuaa varpaiden välistä.

Rakastan hökkeleiden rakentamista. Muutaman laudan lyömistä yhteen talon merkiksi. Kynttilän valopiiriin ulottuvaa kodikkuutta ja seiniin jääneistä aukoista puhaltavaa tuulta selässä. Rakastan tulvavesien tyhjentämää rantaa ja hiekkaa, jonka pintaa vain aaltojen kuvat koristavat. Ja uudelleen aloittamista rakastan.

Rakastan lämmintä silokalliota jalkapohjan alla, vuosien, kelien ja luonnonmullistusten tasoittamaa, mutta järkevät kivitalot puristavat hengitykseni pieneksi. Kestävät perustukset painavat hartiat painollaan kumaraan. Valmiiden seinien sisällä olen vanki.

Älä rakenna hiekalle, sanoo Jeesus. Mieti ennen kuin aloitat, suunnittele ja laske perusta kalliolle. Niin järkevä neuvo. Aikaisempia virheitä on vaikeampi paikata, kun talo on jo pystyssä. Rakenna kestävälle, niin rakentamasi kestää.

Katson murheellisena sanoja kuin rotkon vastakkaiselta reunalta. Minne kuuluvat rakentajat, joiden työn hedelmä ei pysy? Kenen omia ovat järjettömät ja kenen sortuneiden lautojen kerääjät? Kuka katsoo rakastavasti sitä, joka ei suunnittele? Minne kuuluu rakkaus siihen, mitä ei tarvita?

Järkevien Jeesus, järjettömien Kristus, rukoilen meidän hökkelinrakentajien puolesta. Varjele meidät kivitaloilta, joita emme halua rakentaa. Anna uskallus rakentaa sitä, mikä on rakasta ja rakastaa sitä, mikä pysyy, maatasi, ilmaa ja vettäsi. Ripustaudun toivoon siitä, että armosi takia rakkaus riittää.

Kaisa Kariranta

9. sunnuntai helluntaista