Holokausti ei jätä rauhaan
Valokuvaaja, elokuvaohjaaja ja kirjailija Rax Rinnekankaan romaani Kadonnut juutalaispoika on monikerroksinen kuvaus uskonnollisen identiteetin etsimisestä.
Keskushenkilöinä ovat nuoruudessaan juutalaisuudesta irtaantunut keski-ikäinen valokuvaaja ja espanjalaiseen ylimystöön kuuluva kielenkääntäjä, joiden välille kehkeytyy pientä romanssinpoikasta. Hieman sivummalla on valokuvaajan serkku Rafael.
Romaanin kertoja, hänkin juutalainen, ilmoittaa kirjoittavansa kertomuksensa ensimmäistä versiota. Siten kirjan eräät puutteet voi ajatella asiaan kuuluviksi. Kirjoitusprosessin aikana kertojan mielentilaa tutkitaan. Koska lukija luultavasti pitää kertojaa ”normaalina”, raja terveyden ja sairauden välillä voi hämärtyä. Jossain kohtaa kertoja tilittää sitä, miten hänen oma, juutalaisen naisen kanssa avioitunut luterilainen isänsä yritti ilmiantaa Suomen juutalaisia natseille. Syyllisyydestä kasvaa merkittävä teema.
Pinnan alla kuitenkin kytee rajumpikin kysymys: Milloin ja miten sairaasta ajatuksesta tulee standardi, jota ei tunnisteta epänormaaliksi? Romaanin aivan loppusuoralla kertoja laittaa päähenkilönsä eläytymään tilanteeseen, jossa hän Nobel-kirjailija Imre Kertésziä lainaten kypsytetään vähitellen ymmärtämään, että hänet tulisi hävittää.
Onko tällaisen ajatuksen alkuperänä jokin ihmistä ja mahdollisesti Jumalaakin mahtavampi kosminen voima, vai riittävätkö esimerkiksi ihmisten typeryys, epävarmuus ja vapaus? Kysymys jää auki, ja jatko-osa voisi olla paikallaan.
Rax Rinnekangas: Kadonnut juutalaispoika. Lurra Editions. 2008. 292 s. 18 e.
Jaa tämä artikkeli: