Homeessa
Tapasin ryhmän opettajia. Osa heistä oli työssä, osa jo ulkona työarjesta. Yksi asia heitä yhdisti. He taistelivat. He olivat homepakolaisia.
Arjen asioiden paljoudessa ihminen tuntuu unohtuvan. Koulujen johtokunnissa, kaupungin lautakunnissa ja valtuustoissa, eduskunnassa, kirkonkin päätöksenteossa. Ihminen ei typisty paperille. Esityslistasta eivät kuulu tuskan huudot ja ahdistuksen värinät. Mutta silti esityslistassa pitäisi olla kyse myös näistä.
Tapaamieni ihmisten asiat olivat hoitamatta. Lukemattomat kyselyt, valitukset, huolenilmaukset olivat aaveita. Kukaan ei halunnut kuulla. Kukaan ei halunnut nähdä. Ihminen jäi yksin.
Keskustellussa tunsin syyllisyyttä. Miksi nämä ihmiset eivät saaneet tukea, kun olivat sairastumassa? Miksi työyhteisön johto pesi kätensä ja enintään siirsi ongelman eteenpäin? Missä oli se rohkea, joka olisi tukenut? Eikö edes työsuojeluviranomainen kuullut?
Yhdessä kunnassa tapasin rehtorin, joka oli päättänyt ottaa sisäilmaltaan sairaimman huoneen itselleen. Hän päätti kärsiä eniten. Typerää, ei lainkaan ritarillista. Hänen olisi pitänyt viedä joukkonsa – opettajat, keittäjät, siivoojat, lapsemme – koulusta, mutta hän päätti kärsiä eniten. Ja sen mukana kaikki ja koko yhteisö.
Yritin rohkaisin tapaamiani opettajia.
Ihmisen elämä on jatkokertomus. Minun elämäni vaikuttaa siitä johdettuihin jatko-osiin. Olemme vastuussa toisistamme. Oma ruutu ei riitä. Tiukasti omassa ruudussa pysyminen tänään varmistaa, ettei huomenna apua pyytäessäni ruudulleni osuta.
Työssäni minulla on ollut ilo huomata rohkaistumista, yhteisen ruudun löytämistä. Monissa kouluissa vanhemmat ovat päättäneet ryhtyä koululakkoihin, jotta erityisesti koulujen sisäilmaongelmiin on saatu kunnassa uusi ote. Lakko onnistuu vain yhdessä.
Runoilija on todennut ihmisen osasta: ”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.” Mutta yksin emme saa toisiamme jättää. Etenkään homekouluun.
tuomas.kurttila@
vanhempainliitto.fi
Kirjoittaja on isä ja
teologian maisteri.
Jaa tämä artikkeli: