Hommissa: Pappi Jaakko Kara
Kuva: Paula Lehto

Kuva: Paula Lehto

Hommissa: Pappi Jaakko Kara

Kreikka-fani Jaakko Kara opettaa Hämeenkylän kirkolla kreikkalaisia tansseja.

"Tein ensimmäisen matkani Kreikkaan perheeni kanssa rippikoulukesänä 1985. Kun syksyllä kolusin kaappeja, löysin isän ostaman kasetin kreikkalaista musiikkia. Kuuntelin sitä, ja busukin kielen helähdys sai minut koukkuun.

Aloin opiskella Berlitzin opaskirjan avulla kreikkaa matkailijoille, ja 17-vuotiaana sain lahjaksi kreikankielisen Raamatun, Novumin. Sen kieli on vanhaa kreikkaa. Vähän myöhemmin keskustelimme nuorisopapin kanssa miesten lenkkisaunassa Raamatun alkukielten piirteistä.

Helmikuussa 1988 aloitin kansantanssien peruskurssilla, ja seuraavana vuonna esiinnyin matkamessuilla ensi kertaa. Harrastin kreikkalaisia kansantansseja aktiivisesti viisi ja puoli vuotta, ja opin ainakin sata tanssia.

 

Ihmisten aurinkoisuus ja perushuolettomuus, etelämainen "onhan päivä vielä huomennakin" -mentaliteetti, on säilynyt myös Kreikan talouden kriisiaikoina.

 

Kun 1995 valmistuin teologiksi ja jouduin peruspäivärahalle kortistoon, äiti-Kreikka auttoi minua. Olin tehnyt graduni kahteen kreikkalaiseen tanssiin liittyvistä myyteistä, ja myin gradua, joka ilmestyi sittemmin kirjana. Kävin esitelmöimässä kreikkalaisista tansseista ja kulttuurista eri puolilla Suomea. Silpputyöstä tienasi peruspäivärahaa enemmän.

Sen jälkeen, kun olin päätynyt joihinkin lehtijuttuihin, minua pyydettiin työpaikkahaastatteluihin. Olen edelleenkin ensimmäisessä papin paikassani Hämeenkylässä.

Vuosien mittaan olen matkustellut Kreikassa moneen kertaan. Intohimoni kohde on Kreeta – se on myös tyttäreni nimi. Ihmisten aurinkoisuus ja perushuolettomuus, etelämainen "onhan päivä vielä huomennakin" -mentaliteetti, on säilynyt myös Kreikan talouden kriisiaikoina.

Saarilla ei ole koettu nälänhätää, ihmiset ovat pärjänneet hyvin. He uskovat, että kurimuksesta selvitään jotenkin. Minun mielestäni muu Eurooppa ei voi heittää Kreikkaa ulos pakkaseen kuin jotain tuhlaajapoikaa. Kulukuria ja taloudenpitoa voidaan opetella toinen toistaan tukien. Me saamme kreikkalaisilta ainakin aurinkoa.

Lesboksen saaren mummot ovat auttaneet pakolaisia niin, että heille on ehdotettu Nobelin rauhanpalkintoa. Se ei kuitenkaan ole ihan kokonaiskuva tilanteesta. Pakolaisia kohtaan esiintyy myös kärkeviä ja hyökkääviä asenteita, ja ne huolestuttavat minua."

Jaa tämä artikkeli: