null Homojen puolesta on lupa rukoilla kirkossa

Käärinpaperit. – Minä rakastan Raamattua. Mutta samalla minun pitää nähdä, mitkä kohdat siinä ovat aikahistoriallisia käärinpapereita. Jumala-suhde on kaiken ydin, mutta eivät jotkin menneisyyteen kuuluvat sosiaaliset rakenteet, tiivisti Kuopion piispa Wille Riekkinen sanomansa. Kuva: Olli Seppälä

Käärinpaperit. – Minä rakastan Raamattua. Mutta samalla minun pitää nähdä, mitkä kohdat siinä ovat aikahistoriallisia käärinpapereita. Jumala-suhde on kaiken ydin, mutta eivät jotkin menneisyyteen kuuluvat sosiaaliset rakenteet, tiivisti Kuopion piispa Wille Riekkinen sanomansa. Kuva: Olli Seppälä

Homojen puolesta on lupa rukoilla kirkossa

Piispat puolustivat homoja Turussa pidetyssä kirkolliskokouksessa.

Viime viikolla Turussa kokoontunut kirkolliskokous hyväksyi parisuhteensa rekisteröineiden puolesta rukoilemisen kirkossa. Rukoushetkeä esittäneen kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintö Parisuhdelain seuraukset kirkossa meni läpi äänin 78–30.

Äänestystuloksesta seuraa, että jatkossa piispainkokous laatii väljät ohjeet siitä, miten homoparien puolesta järjestettävä rukoushetki voidaan toteuttaa. Kirkolliskokous korostaa, että rukoushetki on eri asia kuin avioliittoon vihkiminen tai parisuhteen siunaus. Mietintö ei myöskään pakota ketään omantunnonvastaisesti rukoilemaan homoparien puolesta.

Päätös saatiin miltei 3/4-enemmistöllä.

Tuloksesta huolimatta kirkolliskokouksessa oli myös ryhmittymä, joka yritti kaataa esityksen. Perustevaliokunnan mietinnön vastaehdotuksena oli edustaja Pekka Lahdenperän esitys, että kirkolliskokous merkitsisi piispainkokouksen selvityksen ”tiedoksi” ja pitäisi pastoraalisen toimintaohjeen laatimista tarpeettomana. Lahdenperää tukivat edustajat Aino Vesti, Juha Heinilä, Timo Rämä, Leif Nummela, Erkki Kujala ja Mauno Jouppi.

Helsingin hiippakunnan kirkolliskokousedustajista lääkäri Pekka Reinikainen ja insinööri Aulis Mölsä äänestivät perustevaliokunnan mietintöä vastaan. Kaikki piispat äänestivät esityksen puolesta.

 

Homoseksuaaleista tuli tänä syksynä kuuma aihe, kun TV2:n Ajankohtaisessa kakkosessa pidettiin 12. lokakuuta keskustelua herättänyt homoilta. Seuraavien viikkojen aikana kirkosta eroamisen aalto tempaisi pyörteisiinsä 44 800 seurakuntalaista. Homoillasta syntynyt kohu merkitsi, ettei kirkolliskokous voinut enää lykätä päätöksentekoaan asiassa, jota se oli käsitellyt jo kahdeksan vuotta.

 Piispainkokouksen selvitykseen perustuva mietintö olikin muotoiltu niin, että mahdollisimman laaja enemmistö voisi hyväksyä sen huolimatta siitä, että kirkolliskokous koostuu täysin päinvastaisesti ajattelevista ihmisistä. Varovaisesti puhunut Lapuan piispa Simo Peura totesi heti keskustelunavauksessaan:

– On selvää, että joukossamme on niitä, joiden mielestä valiokunnan esitys menee liian pitkälle. On myös niitä, joille esitys ei ole riittävä.

Mietinnön puolustajista moni puhui ”kapeasta tiestä”, jota pitkin molemmat osapuolet voisivat kulkea ilman, että kirkko hajoaa.

Onko kirkon ykseydestä tullut ekumeeninen iskusana, joka menee ihmisyyden edelle?

– Jos otamme homoseksuaaliset ihmiset vakavasti, emme mieti, mitä muut kirkot meistä ajattelevat, sanoo Kuopion piispa Wille Riekkinen ennen omaa puheenvuoroaan lounastauolla.

– En toivo, että boikottipelko sanelisi ratkaisut, sillä Jumalan armo ja siunaus kuuluvat jokaiselle taipumuksiin tuijottamatta. Ekumenia sinänsä on tärkeää, mutta sitä voidaan harjoittaa vain omasta identiteetistä käsin.

 

Median lingotuksessa pitkin syksyä riepotelluilta piispoilta kysyttiin Turussa hengellistä johtajuutta. He käyttivätkin torstaina merkittävimmät puheenvuorot. Porvoon piispa Björn Vikström vertasi nykykirkollista homokeskustelua 1700-luvulla Yhdysvalloissa käytyyn väittelyyn orjuuden oikeutuksesta.

– Orjuuden kannattajat väittivät aikanaan, että heidän vastustajansa eivät ole oikeita kristittyjä, koska he eivät kunnioita Jumalan sanaa.

– Joukko etelävaltioiden kirkon johtajia totesi näin: ”Pitäisikö meitä kritisoida siitä, että omatuntomme estää meitä väärentämästä Jumalan Sanaa, jotta se sopisi yhteen jumalattoman filosofian kanssa?” Kuulostaa jotenkin tutulta...

Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta puheenvuorot jakautuivat niin, että papisto puolusti homoseksuaaleja, kun taas maallikkoedustajien mielestä myönteinen suhtautuminen homoihin merkitsi Raamatun vesittämistä. Pekka Reinikainen katsoi, että häneltä on riistetty sananvapaus.

– Tästä seikasta johtuen en enää itsekään voi julkisesti sanoa, mitä itse ajattelen nyt kyseessä olevasta asiasta.

– Kovimmat puheenvuorot täällä ovat miesten pitämiä, luonnehti helsinkiläinen edustaja Henrietta Grönlund. – Kokousväessä on silti paljon maallikoita, jotka olisivat valmiit siunaamaan tai vihkimään homoparit.

Juhani Huttunen

Kirkko ja homot

– Homoseksuaalisuutta käsiteltiin ensimmäisen kerran 1950-luvulla teoksessa Kirkko ja perhekasvatus. Mietintö perhekasvatuksen tehostamisesta kirkon työssä. Vuonna 1975 Martti Lindqvist ja Jouko Sihvo käsittelivät kirjoittivat tutkielman Homoseksuaalisuus ja kirkko.

– Vuonna 2002 voimaan astuneen parisuhdelain jälkeen kirkolliskokous antoi vuonna 2003 piispainkokouksen tehtäväksi selvittää homoseksuaalisuuden teologisia ja juridisia näkökohtia.

– Piispainkokous asetti vuonna 2005 Espoon piispan Mikko Heikan johtaman työryhmän selvittämään parisuhdelain seurauksia kirkossa. Työryhmän mietintö Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet ilmestyi 2009.

– Heikan työryhmän mietinnön perusteella piispainkokous jätti viime maaliskuussa kirkolliskokoukselle selvityksen Parisuhdelain seuraukset kirkossa.

– Marraskuussa kirkolliskokous hyväksyi piispainkokouksen selvityksen perusteella mietinnön, jossa esitettiin vapaamuotoista rukoushetkeä homoparien kanssa ja puolesta.

Jaa tämä artikkeli: