Otollinen ikä uimaan opettelulle on 5-7 vuotta, mutta myöhemminkin ehtii. Moni opettelee taitoa uimakoulussa. Kuva: Anni Reenpää/STT-Lehtikuva.
Hukkumisen syy on harvoin uimataidon puute
Suurin osa suomalaisista osaa uida, mutta uimataitoinenkin voi tehdä vääriä valintoja.
Suomalaisilla on suhteellisen hyvä uimataito, mutta hukkumisia täällä tapahtuu silti paljon väestömäärään nähden. Yllättävää kyllä, uimataidon puute on harvoin hukkumisen syy.
– Suurin osa hukkuneista on jollain tasolla uimataitoisia, mutta on tehty vääriä valintoja ja oletuksia uimataidon senhetkisestä tilasta tai olosuhteista, joissa on lähdetty uimaan, sanoo koulutussuunnittelija Tero Savolainen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta (SUH).
Savolaisen mukaan taustalla saattaa olla jokin hetken mielijohde, kuten se, että lähdetään kauas ulapalle uimaan heti saunan tai rankan työpäivän jälkeen.
– Tänä kesänä osa näistä hukkuneista on ollut selkeästi vanhempia tai lähempänä 70 vuotta. Ei tiedetä, mikä lopullinen syy hukkumiselle on ollut, mutta on lähdetty uimaan laiturista poispäin jonnekin, missä jalat ei ylety enää pohjaan ajattelematta sitä, että takaisinkin pitää uida.
Uintionnettomuuksien lisäksi hukkumisia tapahtuu veneliikenteessä. Yli puoleen tapauksista liittyy alkoholi.
Opettelu vie aikaa
Uimaan oppiminen ei tapahdu hetkessä. SUH on tehnyt koulu-uinnin opetuksessa tutkimuksia, monessako tunnissa lapsi oppii uimaan ja tulos oli, että keskimäärin siihen menee noin 30 tuntia. Siinä ajassa saavuttaa uimataidon virallisen tason. Pohjoismaisen määritelmän mukaan uimataitoinen henkilö on sellainen, joka uintisyvyiseen veteen pudottuaan ja pintaan noustuaan pystyy uimaan 200 metriä, josta vähintään 50 metriä uidaan selällään.
SUH ry:n, LIKES-tutkimuskeskuksen sekä Opetushallituksen vuonna 2011 toteuttaman tutkimuksen mukaan 15–64-vuotiaista 68 prosenttia oli uimataitoisia. Kehitystä on tapahtunut hieman edellisistä vuosista. Kuudesluokkalaisista noin 80 prosenttia on uimataitoisia. Tulos on pysynyt kymmenen vuoden ajan suunnilleen samana.
Yhä useampi aikuinen käy uimakoulua
Tero Savolaisen mukaan aikuisten osallistuminen uimaopetukseen on kasvanut ainakin sen 15 vuoden aikana, kun hän on työskennellyt uimaopetuksen parissa. Se on hieno asia, kun ottaa huomioon, että uimataidottomuutta uskalletaan harvoin myöntää. Aikuisia motivoivat erilaiset asiat.
– Osa haluaa oppia taidon, jotta pääsee uimaan etelän lämmössä ja osa siksi, että pääsee nauttimaan uimisesta lasten kanssa.
Oppimisnopeuteen vaikuttaa aikuisilla se, mitä uimataidottomuuden taustalla on. Sitä selvitellään uimaopettajan kanssa.
– Onko se puhtaasti mahdollisuuden puute vai onko taustalla jokin epämiellyttävä asia, joka on aiheuttanut inhon uintia kohtaan? Taustalla saattaa olla myös myyttejä, että veteen jouduttuaan painuu välittömästi pohjaan, vaikka vesi kelluttaa kohtuullisen hyvin, Savolainen selittää.
Kun taustat on oppilaan kanssa selvitetty ja niistä on päästy yli, päästään työhön. Monesti oppilaille on saattanut kehittyä kuvitelmia siitä, miten vedessä toimitaan.
– On tärkeää käydä yhdessä toimintamallit läpi. Niin ajatukset selkeytyvät, ja oppiminen lähtee eteenpäin.
Olipa kyse sitten lapsesta tai aikuisesta, Tero Savolaisen mukaan suurimmat haasteet uimaan opettelussa ovat kasvojen laittaminen veteen, luonnollisesti sukeltaminen ja se, miten nenään ei mene vettä.
– Sen jälkeen, kun opitaan menemään veden alle, vedessä liikkumisen maailma aukeaa.
Ensimmäinen askel kohti uimataitoa on, kun opitaan kontrolloimaan hengitystä eli osataan pidättää hengitystä ja puhaltaa veteen niin, ettei vettä mene nenään tai suuhun sukeltamisen aikana.
Veteen totuttelu alkaa jo vauvasta
Uinti kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan, mutta monet vanhemmat vievät lapsia uimakouluun jo ennen kouluikää. Uimakouluja järjestetään jo 5–7-vuotiaille, mikä on hyvä ikä opetella uintitaitoja.
Haastavaa uimaan opettelu on paikkakunnilla, joilla uimahalleja ei ole lähimaillakaan. Silloin vanhempien kannattaa viedä lapsia kesäisin mahdollisimman paljon järvenrannoille, jotta vesi tulee tutuksi. Kotonakin voi totuttaa lapsia veteen.
– Aika pian, kun lapset ovat äidin vatsasta tulleet, voi lähteä rakentamaan valmiuksia yhteisissä suihku- ja peseytymishetkissä. Siellä tehdään vesi tutuksi ja mukavaksi elementiksi, ihan vain peseytymällä ja oppimalla olemaan suihkun alla ja leikkimällä ammeessa, sanoo Savolainen.
Jaa tämä artikkeli: