Hullaannuin hortaan
Hienonnan purkkiin nokkosen ensisatoa. Jahka ensi talvena ripottelen ruokaan viheriää rautaisannosta, otaksun, että ateriaan siirtyy onnen tunne: mustarastas lurittelee, on toukokuisen sunnuntain leppeä iltapäivä, ja kesä on vasta aluillaan. Saksin talteen meren rantamilla pörhistynyttä ja puhdasta nokkosta.
Nokkonen, vuohenputki, maitohorsma, poimulehti ja voikukka. Suomessa kasvaa villinä useita vihanneksia, jotka ovat herkullisia ja terveellisiä. Niiden käyttö vain on harmittavan vähäistä.
Espoolaiset Raija ja Jouko Kivimetsä ovat alan pioneereja Suomessa. Raija, aiemmalta nimeltään Kivinen, kirjoitti vuonna 2005 kirjan Villiinny villivihanneksiin. Loppuunmyydyn kirjan kustansi Lasten Keskus.
Tuore kirja Hulluna hortaan laajentaa ja päivittää aiempaa tietopakettia. Horta on kreikkaa, ja tarkoittaa villinä kasvavaa vihreää. Sanasta juontuu myös hortoilu, eli luonnossa liikkuminen, kasvien keruu ja niiden käsittely.
Kirja neuvoo sanoin ja kuvin, mitä lajeja kannattaa kerätä ja mistä. Teoksessa on myös ruuanvalmistus- ja säilöntäohjeita. Kirjan esipuheessa pariskunta kirjoittaa näin: ”Opetamme miten villivihanneksia on helppo tunnistaa, poimia, säilöä ja miten innostavaa niistä on valmistaa ruokaa.”
Mikä saa Kivimetsän pariskunnan puhumaan hortan puolesta?
Horta jos mikä on lähiruokaa. Sen hiilijalanjälki on useimmiten puhdas nolla, mutta ravintoarvot täyteläisiä. Horta kylpee antioksidanteissa, vitamiineissa ja kivennäisaineissa. Tiesitkö, että esimerkiksi voikukan lehdissä on enemmän vitamiineja ja vähemmän nitraattia kuin viljellyissä salaateissa tai että nokkosessa on viisi kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa?
Hortoiluun ihan hurahtaneena toivon, että leppoisan hortoilun tietous leviää uuden teoksen myötä.
Jaa tämä artikkeli: