Kukapa ei haluaisi lisää iloa elämäänsä. Väkisin se ei tule, mutta voisiko asialle itse tehdä jotakin? Tony Dunderfeltin mielestä voi. Tämä psykologi-kouluttaja-tietokirjailija on sitä mieltä, että kyse on taidosta siirtää oma huomio elämäniloon. Kirjassaan Ilon psykologia (PS-kustannus 2010) hän antaa muun muassa käytännöllisiä vinkkejä siihen, kuinka ilo alkaa pikkuhiljaa vallata mielen.

Dunderfelt ehdottaa 20–30 sekunnin pysähtymistä jonkin mukavan tai kiinnostavan asian äärelle. Jo se vaikuttaa meihin rakentavasti. Huomion kohteena voi olla esimerkiksi kotona oleva tavara, jonka on hartaudella hankkinut, vaikkapa kukkakimppu. Mukavien asioiden ei ole tarkoitus olla maailmoja syleilevän suuria, vaan arkipäiväisiä juttuja. Kun kukkakimppua katselee, alkaa väkisinkin hymyillä.

Myös kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen auttaa huomaamaan olemassa tai syntymässä olevan hyvän. Illan pimetessä kirjoitetaan muistiin päivän aikana tapahtuneita arkipäiväisiä, kivoja asioita. Myös toisia ihmisiä kiittämällä voi saada hyvän olon itselleen.

Dunderfelt muuten varoittaa, että tyytyväisyys elämään saattaa aluksi tuntua suorastaan nololta, mutta että ihmeen nopeasti iloiseen oloon tottuu. Silti yli-iloisuuden vaaraa ei hänen mielestään ole, koska elämässä on aina myös vaikeuksia ja haasteita.