Tämän syksyn mittaan kirkon asioista on keskusteltu julkisesti enemmän kuin pitkään aikaan. Valitettavasti keskustelu ei alkanut rakentavasti ja sitä seuranneet reaktiotkin ovat olleet usein poukkoilevia.

Kaikki alkoi, kuten tiedetään, television homoillasta. Olen aiemmin harmitellut sitä, että uskonnosta puhuttaessa toimittajat kutsuvat mielellään studioon äänekkäitä ääri-ihmisiä, jotka varastavat hengitysilman maltillisen enemmistön edustajilta. Televisio on lisäksi nopea väline, jonka kalliit minuutit suosivat yksinkertaistuksia ja kärjistyksiä. Niinpä homoillasta välittyi ainakin itselleni kovin vieras kuva kirkosta, jossa keskiaikaiset arvot jylläävät.

Mediatutkijat vakuuttavat, että ihmisillä ja varsinkin nuorilla on medialukutaitoa. Ei siltä näytä, jos kirkosta rynnätään eroamaan siksi, että erehdytään pitämään äärimmäisyysihmisiä kirkon yleisenä äänenä. Yhtä järkevää olisi julistaa, että on pakko muuttaa ulkomaille, koska meillä ei ole kielletty puoluetta, jonka eräät edustajat ovat ahdasmielisiä.

Demokratiaan kuuluu, että siedetään erilaisia mielipiteitä. Niistä keskustellaan ja kokonaisuutta kehitetään yhdessä. Voisi siis olettaa, että kirkosta homoillan vuoksi eronneet vastustavat demokratiaa.

Jotkut ovat sanoneet, että kirkon onkin hyvä päästä eroon niistä, joiden usko on pinnallinen ja heikko. En ole samaa mieltä. Ei uskon tarvitse olla vahva, ehdoton ja aukoton ollakseen usko, vaikka ateistit mielellään ajattelevat niin. Eroamisaalto oli ikävä. Mutta nykyajatuksiimme demokratiasta ja vapaudesta, jotka kirkko allekirjoittaa, kuuluu myös oikeus erota kirkosta ilman leimaamista ja rangaistuksia.

Tässä ilmenee toinen vinouma kirkosta eroavien ajattelussa. Heidän muistinsa on niin lyhyt, etteivät he näe, miten lempeäksi ja suvaitsevaiseksi luterilainen kirkko on muuttunut melko lyhyessä ajassa. Ei voi todellakaan puhua keskiaikaisista arvoista.

Hieno seuraus kuohunnasta oli sen sijaan entistä suurempi äänestysaktiivisuus kirkollisvaaleissa. Tällä tavoin pitää vaikuttaa. Miten voi ajaa suvaitsevaisuuden asiaa kirkossa, jos luopuu kaikista vaikutusmahdollisuuksistaan? Toivon, että nyt valitut aloittavat kautensa täynnä uutta innostusta. Keskustelu jatkukoon!