Se on mahdollista. Huumekoukustakin voi irtautua. Kuva: Thinkstock
Huumekoukusta voi selvitä
Huumeet jäivät lopullisesti, kun tuleva äiti tajusi olevansa raskaana. Naistenklinikan HAL-poliklinikalla hoidetaan riippuvaisia äitejä - ja riippuvaisia vauvoja.
Aurinko valaisee olohuonetta, kun Hanna laittelee kahvia keittiössä ja Onni-poika leikkii lattialla. Mistään ei arvaisi, että nuorella äidillä on takanaan kymmenen vuoden huumekierre. Nyt hän on korvaushoidossa. Poika syntyi kymmenen pisteen vauvana, ja arki synnytyksen jälkeen sujuu mallikkaasti.
Hanna on valmis kertomaan tarinansa osoittaakseen, että jos aineista haluaa irti, apua on kyllä saatavana. Huumeista irti pyrkiviä kannattaa tukea. Toivoa on pitkänkin kierteen jälkeen.
Vieroitusoireet pelottivat
"Muutin aikaisin pois kotoa opiskelujen takia. Huumeisiin ajautuminen oli minun, niin kuin monen muunkin, kohdalla sattumankauppaa. Uudella paikkakunnalla päädyin seurustelun myötä väärään seuraan. Kuvaan tulivat heti kovat aineet: heroiini, amfetamiini, opiaatit ja pillerit, ja myöhemmin katukaupasta hankittu Subutex."
Narkomaanin elämää ohjaa se, mistä saa seuraavan annoksen. Käyttö jatkuu, vaikka tavoitteena ei enää ole saada pää sekaisin. Aineita tarvitsee, jotta ylipäänsä kestää elämää ja voi paeta vieroitusoireita.
"Onneni on se, että vanhempiin on säilynyt välit kautta vuosien. Äitini sanoi, että hän ei hyväksy huumetouhuja, mutta rakastaa minua silti. Hänen oli raskasta olla tekemisissä kanssani eikä hän voinut aina nukkua.
Olen aina halunnut lapsia. Mietin kyllä, onko huumeiden käytön hintana lapsettomuus. Olin ajatellut, että jonain päivänä haluaisin hoitoon ja sitten lapsia ja normaalia tylsää elämää. Pelkäsin vieroitusoireita, koska ne ovat kauheat: unettomuutta, ahdistusta, kramppeja ja mitä kaikkea. Vieroitus on edellytyksenä korvaushoitoon pääsemiselle.
Sitten tutustuin kivaan mieheen, joka ei käytä aineita, ja tulin yllättäen raskaaksi. Soitin heti raskaudesta kuultuani sosiaaliohjaajalle. Pelkäsin keskenmenoa ja sitä, olinko vahingoittanut sikiötä. Sain lähetteen HAL-poliklinikalle, jossa hoidetaan huumeita, alkoholia ja lääkkeitä käyttäviä äitejä.
Sosiaalityöntekijä ehdotti aborttia, mikä loukkasi minua suuresti. Vastasin, että saan lapsen joko teidän avullanne tai ilman teitä. Olen sitä mieltä, että raskaaksi tuleminen oli siunaus. Sen parempaa syytä irrottautua aineista ei voi olla kuin uusi ihmisalku."
Vauvan potkut pitivät kuivilla
"Olin hoidossa päihdepsykiatrian osastolla, jotta korvaushoito pääsi alkuun. Vieroitusoireet olivat kovat. Mutta olin valmis kärsimään niitä raskauden aikana, jotta lapsi ei joutuisi kärsimään synnyttyään. Annosta tiputettiin vähitellen sellaiseksi, jonka avulla olo normalisoitui, mutta josta ei ollut sikiölle vaaraa."
En retkahtanut kertaakaan korvaushoidon aikana. Vauvan potkut pitivät minut kuivilla. Mies puolestaan oli onnellinen raskaudesta ja hyvänä tukena.
Olen erittäin tyytyväinen saamaani tukeen ja hoitoon. Jo ennen synnytystä pidettiin verkostopalavereita, joissa olivat mukana myös diakoniatyöntekijä sekä äitini ja sisareni.
Onni-vauva syntyi kymmenen pisteen poikana ja ilman vieroitusoireita. Kätilön mukaan olen ensimmäinen HAL-polilla hoidettu äiti, jolle ei tarvinnut aloittaa lastensuojelun asiakkuutta. Monella päihdeäidillä ei ole esimerkkiä rakastavasta vanhemmasta. Minulla taas ei ole esimerkkiä hylkäämisestä.
Lastensuojelun tarkkojen arvioiden jälkeen päädyttiin siihen, että meidän kohdallamme seuranta hoituu neuvola- ja klinikkakäynnein. Oli aivan mahtavaa, miten minuun luotettiin.
Verkostossa sovittiin, että diakoniatyöntekijä käy meillä silloin tällöin kahvilla ja välittää tietoa, jos esimerkiksi tarvitsemme tukitoimia. Hänen läsnäolonsa on osaltaan auttanut meitä eteenpäin. Diakoniasta sain muutenkin apua, muun muassa vauvan tarvikkeiden ja huonekalujen hankintaan."
Riippuvuus vähenee
"Vaikka vieroitus olisi millainen kärsimys, se kannattaa käydä, koska syyllisyys lapsen huonosta olosta olisi niin hirveää. Paras kiitos käytön lopettamisesta tulee lapselta – olen jollekin ihmiselle maailman paras, kaunis, ihana ja viisas!
Arkemme on nyt säännöllistä. Käyn kahdesti viikossa päihdepoliklinikalla hakemassa kotilääkkeet. Päiviini kuuluvat puurot, ulkoilut, muskari, kahvilassa käyntiä, leikkiä, lukemista, pikkuisen kanssa höpsöttelyä.
Haluaisin vielä kokonaan eroon korvaushoidosta. Olen välillä jo unohtanut lääkkeen oton, mikä kertoo siitä, että riippuvuutta on aina vain vähemmän. Luotan siihen, etten retkahda. Me selviydymme."
Hannan ja Onnin nimet on muutettu.
Huumeriippuvaisia vauvoja
HUS:in Naistenklinikalla Helsingissä toimii HAL-poliklinikka, joka on erikoistunut hoitamaan huumeita, alkoholia tai lääkkeitä käyttäviä äitejä, myös psyykenlääkkeitä tarvitsevia. Vuodessa asiakkaita on noin 140–150. Neuvolan lähetteellä hoitoon tulee myös äitejä, joiden päihteidenkäytöstä on aikaa.
– Vaikka käyttö olisi loppunut, emme aina voi lähettää äitiä kotiin vauvan kanssa epävakaiden olojen vuoksi. Jos asiat ovat kunnossa ja seulat puhtaat, hän saa mennä kotiin, sanoo kätilö Teija Iisakka.
Suonensisäisten huumeiden käyttäjien vauvat kärsivät synnyttyään vieroitusoireista. Itkuisuus, tuskaisuus, tärinä ja oksentelu on tyypillistä. Oireet saattavat kestää viikkokausia.
– Vastasyntyneiden vieroitusoireita on hirveää katsoa. Vauvaa lääkitään minimaalisella opiaattiannoksella, jota pienennetään asteittain, kunnes vauva on terve, Iisakka sanoo.
– Kaikkien asiakkaidemme vauvat eivät kuitenkaan tarvitse lääkitystä
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Viimeksi neljä päivää sitten kuoli ystävä” – Mikko ja Jani opastavat huumeidenkäyttäjän Helsinkiin
Hyvä elämäYstävykset esittelevät kantakaupungin suosituimmat piikityspaikat – ja Kampin kappelin.