Taistelun hinta. Isä Cedric Prakashia on uhkailtu ja kerran hänet on yritetty tappaa. – Totta kai se pelottaa. Mutta me olemme täällä nyt ja jo huomenna poissa.
Huutavan ääni Gujaratissa
Kirkko ei saa jähmettyä perinteiden vaalijaksi, jesuiittaisä Cedric Prakash muistuttaa.
Ahneus on synti, jota vastaan kirkkojen pitää saarnata. Euroopan kirkot vain käpertyvät liian usein itseensä ja omaan mukavuuteensa. Näin näpäyttää intialainen isä Cedric Prakash, SJ.
– Kirkoista on tullut perinteen säilyttäjiä, mutta Jeesus ei halunnut jähmettää meitä paikoillemme.
Lyhenne SJ kertoo, että isä Cedric kuuluu katoliseen jesuiittojen järjestöön. Hän vieraili Suomessa huhtikuun lopulla. Ekumeniaa ja kohtuullista elämäntapaa edistävän Sinapinsiemen ry:n vieras kiersi Kainuuta myöten julistamassa ihmisoikeuksien voimaa ja kohtaamisen evankeliumia.
Isä Cedricistä tuli jesuiitta 1970-luvulla, kun hän vaikuttui työstä, jota veljet tekivät slummeissa. Sitä ennen oli kuitenkin katolinen opiskelijajärjestö, jossa taloudesta ja politiikasta kiinnostunut Prakash toimi nuorena. Se avasi nuorukaisen silmät Intian syvälle köyhyydelle.
Taizén ekumeenisen yhteisön veljet vierailivat Intiassa järjestön kutsumina – eikä aikaakaan, kun Cedric Prakash löysi itsensä Ranskasta. Siellä hän ystävystyi Anna-Maija Raittilan kanssa. Kohtalonyhteys Suomeen syntyi. Taizésta Prakash matkusti lomalle Intiaan aikeissa liittyä vierailun jälkeen osaksi veljestöä. Jesuiitat kuitenkin vetivät vielä vahvemmin. Aikoinaan hänestä tuli myös pappi.
Ja nyt tämä pieni mies jatkaa todistustaan kaukana kotiosavaltiostaan Gujaratista. Kristittyjä ajaa itsekkyys, kun ihanteena pitäisi olla lesken ropo, vähästään kaikkensa antava köyhä ihminen, isä Cedric suomii lempeästi.
– Tärkeää ei ole se, mitä meillä on, vaan se, mitä voimme jakaa.
Intialaisissa nettikeskusteluissa isä Cedric on kiistelty hahmo: yhdet haluavat karkottaa hänet maasta, toisille hän on vahva ihmisoikeustaistelija. Verkossa vellovat tunteet kuvaavat myös Gujaratin osavaltion tulehtunutta tilannetta.
Intian länsiosissa sijaitsevan Gujaratin johdossa on pääministeri Narendra Modi. Isä Cedric kutsuu häntä arkailematta fasistiksi. Modin puoluetta BJP:tä hän vertaa Ku Klux Klaniin.
– He haluavat, että olisi vain yksi maa, yksi kansa, yksi uskonto.
Se tarkoittaa isä Cedricin mielestä tiukkoja paikkoja kaikille muille kuin hinduille, etenkin muslimeille, joita on noin 10 prosenttia osavaltion väestöstä.
Vuonna 2002 ääri-islamistien pommi-isku tappoi 58 hindulaista pyhiinvaeltajaa. Sitä seurasi vastaisku, jossa kuoli noin 800 muslimia. Oman lisänsä tuo virallisesti lakkautettu kastilaitos, joka kuitenkin säätelee ihmisten mahdollisuuksia elää. Kastittomien osana on olla yhteiskunnan pohjasakkaa.
Isä Cedric Prakashin luotsaama lobbausjärjestö Prashant pyrkii tarttumaan uskontojen välisiin jännitteisiin ja monimutkaiseen ihmisoikeustilanteeseen.
– Koulutus ja kehitysprojektit ovat tärkeitä. Se ei silti muuta perustilannetta. Ihmisiltä on viety heidän perusoikeutensa. Valtion pitäisi taata ne.
Isä Cedricin penäämät perusoikeudet, esimerkiksi puhdas vesi tai sähkö, näyttävät pintapuolisesti materialistisilta. Prakash näkee niissä kuitenkin syvemmän tason, jakamisen teologian.
– Viimeisellä tuomiolla Jeesus sanoo: minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle.
Jakamisen teologia voisi olla sitäkin, että Suomeen muuttavat ihmiset otetaan avoimesti vastaan.
– Tiedätkö, kun rautatieasemilla on sellaisia kohtaamispaikkoja? Jotta voimme päästä kohtaamispaikalle, on lähdettävä ulos junasta, turvallisuudesta. Jotta voimme kohdata toisen, meidän täytyy etsiä häntä.
Bombayssa syntynyt isä Cedric kävi koulua, jonka oppilaat tulivat eri uskonnoista. Lapset viettivät toistensa suuria juhlia vakaumukseen katsomatta.
– Kun luonani oli ystäviä kylässä, katolilainen äitini laittoi heidät rukoilemaan kanssamme, kuuluivat he sitten mihin uskontoon hyvänsä. Ja kun olin muslimiystäväni kotona hänen rukoushetkensä aikana, rukoilin mukana.
Tästä rajat ylittävästä rukouksesta isä Cedric on pitänyt kiinni aikuisuuteen asti. Hän ei rukoile vain kirkoissa, vaan myös muslimien moskeijoissa ja hindutemppeleissä.
– Jumala on läsnä kaikkialla. Vessassakin. Miksei siis myös temppelissä ja moskeijassa? Siksi voin rukoilla missä vain.
Uskontojen kohtaamisessa vaanii aina pöyhkeän käännyttämisen vaara. Isä Cedric kehottaa kulkemaan päinvastaiseen suuntaan:
– Meidän on mietittävä yhdessä, kuinka voimme elää todeksi evankeliumin yleismaailmalliset periaatteet, oikeuden, tasa-arvon ja veljeyden. Olemme kaikki saman Isän lapsia.Meidät on vapautettu Jumalan lasten vapauteen.
Sen vapauden toi ihmiseksi syntynyt Jumala, Kristus. Isä Cedricin mielestä inkarnaation eli lihaksitulon teologia on vapautuksen teologiaa syvimmillään. Vapautus alkoi betlehemiläisestä syöttökaukalosta.
– Jeesus syntyi köyhänä talliin. Hänellä ei ollut yhtään mitään, ja silti Hän toi meille pelastuksen. Paimenet toivat tyhjät kätensä ja tietäjät tulivat etsimään totuutta. Meidän pitää kysyä itseltämme: onko minulla rohkeutta etsiä totuutta?
Teksti Saila Keskiaho
Kuva Esko Jämsä
Jaa tämä artikkeli: