Hylättyjen kissojen kohtalo surettaa
Televisiossa näytettiin Porvoon seudulla olevaa heitteille jätettyjen kissojen hoitolaa. Kyllä ihmiset voivat olla julmia, kun ottavat kissoja vain kesäksi ja sitten syksyllä hylkäävät ne luonnon armoille.
Hoitolassa oli suuri joukko ihania kissoja leikkimässä, mutta yksi jäi erikoisesti mieleeni. Se istui ikkunalaudalla ja silloin tällöin naukaisi hellällä äänellään ja välillä vilkaisi ulos ikkunasta, aivan kuin olisi ajatellut, että ”eikö kukaan hae minua?”
Tällainen ei voinut jättää vanhan sotaveteraanin silmiä kuiviksi. Niin liikuttavaa se oli.
Monilla ihmisillä on myös ongelmana yksinäisyys. Ihminen kaipaa toisen luo. Meillä Suomessa ei ole mitään sellaista menetelmää, jolla raittiit ja ujot suomalaiset, varsinkin iäkkäimmät, tavoittaisivat toisensa. Mutta tehkää rohkeita aloitteita.
Veikko K. Puhakka
tutkija, sotaveteraani, Espoo
Jaa tämä artikkeli: