Kahdeksan koreografiaa. Ohad Naharinin tanssiteoksia yhdistävät rytmi, liikkeen virtaavuus sekä visuaaliset vitsit.
Hypnoottinen tunnelma
Israelilainen Ohad Naharin on vieraillut koreografioineen Suomessa ennenkin – viimeksi vain muutama vuosi sitten, jolloin Minus 7 valloitti Kansallisbaletin yleisön. Silloin tanssijoiden ja yleisön yhteisnumero sai monet katsomoonkin jääneistä liittymään mukaan tanssiin.
Tänä syksynä Kansallisbaletin tanssijat esittävät suomalaiselle yleisölle räätälöidyn kokonaisuuden Deca Dance Helsinki, jossa nähdään katkelmia Naharinin aiemmista teoksista kolmelta eri vuosikymmeneltä. Naharinin omin sanoin teoksia yhdistävät hänen huumorintajunsa, liikekielensä ja rajoituksena.
Se on osuvasti sanottu. Teemallisia yhteneväisyyksiä illan katkelmilla on vain vähän. Toisinaan lavalla on kuin tasokkaassa diskossa, välillä ollaan selkeämmin perinteisen taidetanssin alueella. Tunnelma vaihtelee intohimoisen, herkän ja humoristisen välillä. Se on paljon vain hieman yli tunnin mittaiselta koosteelta. Kuitenkin Naharinin rytmi, liikkeen virtaavuus sekä sinne tänne ripotellut visuaaliset vitsit pitävät monipuolisen illan riittävän yhteneväisenä.
Illan aluksi kuullaan nauhalta katkelma Charles Bukowskin runosta, jonka ensimmäinen säe antaa myös tulkintaohjeen tulevaan: ”Ignore all possible concepts and possibilities.” Rytmikästä Sederia seuraa kolmen tanssijan Mabul, liikekieleltään tylsähkö mutta juuri siksi hauska duetto B/olero sekä viiden miehen voimakas heimotanssi Black Milk. Deca Dancessa nähdään katkelmia myös teoksista Virus, Teleophaza, Three ja Max. Kokonaisuuden vauhti, rytmi ja toisto luovat hypnoottisen tunnelman.
Ohad Naharin ei käytä koreografioita harjoittaessaan ollenkaan peilejä. Myös Kansallisbaletissa peilit peitettiin Deca Dancen harjoitusten ajaksi. Peilittömyyden olisi voinut kuvitella näkyvän jonkinlaisena epätahtisuutena tai -yhtenäisyytenä, mutta näin ei ole. Paremminkin se näkyy tanssijoiden ilmaisuvoimana.
Naharinin teokset ovat siinä mielessä populaareja, että niitä on helppo lähestyä. Se ei tarkoita, että ne olisivat sisällöttömiä tai nopeasti unohtuvia. Nykytanssin ei tarvitse olla vaikeaa ollakseen vaikuttavaa. Ensi-illassa vieressäni istunut nainen naputti monessa kohdin jalallaan tahtia. Naharinin teoksia tuntuu olevan lähes mahdotonta katsoa tempautumatta mukaan tanssiin.
Joskus niitä olisikin hauska katsoa seisten jollakin klubilla Oopperatalon penkkien sijasta.
Tuija Pyhäranta
Deca Dance Helsingin esitykset Kansallisbaletissa 7.11., 12.11., 14.11. ja 20.11.
Jaa tämä artikkeli: