Nuorena toimittajana Etelä-Afrikassa 1989 kävin sisäisen taistelun: voinko julkaista artikkelin Winnie Mandelan osallisuudesta 14-vuotiaan Stompie Moeketsin kuolemaan? Vaikka arvostin vapautusliike ANC:n toimintaa ja vastustin rotusortoa, voisinko kertoa Nelson Mandelan puolisosta uutisen, joka oli kuin valkoisen vallan propagandakoneistosta?

Olin saanut tietooni synkkiä asioita: Stompie oli muiden poliisin ahdistelemien nuorten tavoin hakenut turvaa metodistipappi Paul Verrynin luota. Winnie oli joulukuussa määrännyt henkivartijansa hakemaan neljä poikaa ”turvaan”, sillä hän väitti Verrynin käyttävän heitä seksuaalisesti hyväkseen.

Kidutuksen jälkeen kolme pojista sanoi papin käyttäneen heitä seksuaalisesti hyväkseen, mutta Stompie ei halunnut valehdella. Se koitui hänen kohtalokseen – hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että mitään hyväksikäyttöä ei ollut tapahtunut.

Kun Winnie joutui oikeuteen 1991 osuudestaan Stompien kuolemaan, hänen kannattajansa kantoivat kylttejä: ”Homoseksi ei ole mustaa kulttuuria”. Aivoni kieltäytyivät hyväksymästä väitettä. Ja jos Verryn olisikin ollut homo, ei se tekisi hänestä pedofiiliä, eikä taatusti oikeuttaisi lapsen surmaamisen.

Winnie sai kuuden vuoden tuomion, joka muutettiin myöhemmin sakoiksi.

Afrikassa olen tavannut niin heteroita kuin homojakin, niin kuin kaikkialla maailmassa. Homoja on ollut aina myös kaikissa kirkoissa riippumatta siitä, ovatko he saaneet luvan olla olemassa vai ei. Mutta aina on ollut poliittisia ja kirkollisia johtajia, joille homot ovat olleet hyvä vihollinen, joita voi syyttää milloin mistäkin ongelmasta.

Tiedän, että monissa afrikkalaisissa ja aasialaisissa kirkoissa suhtaudutaan kielteisesti homoihin. Mutta sitä en suostu ymmärtämään, että tätä homovastaisuutta tulisi määrätietoisesti tukea, sillä seuraukset voivat olla hirveitä. Ugandassa fundamentalistit saivat luotua lakialoitteen homojen kuolemanrangaistuksesta, ja lakia odotellessa toiset ovat jo ottaneet oikeuden omiin käsiinsä.

Sen uskallan kuitenkin sanoa varmuudella, että kristinuskon ydin on ihan muualla kuin ihmisten makuuhuoneessa: se on Jumalan armossa ja rakkaudessa.