Hyvää överinalusaikaa
Vuoden tärkeintä merkkipäivää vietettiin tänä vuonna 20. elokuuta. Jos se olisi liputuspäivä, lippujen pitäisi olla puolitangossa kaikkialla. Earth Overshoot Day on päivä, jolloin nykyisen kulutustason vaatimat luonnonvarat on kuluvalta vuodelta käytetty.
Nyt eletään siis jo neljättä kuukautta ”velaksi” – jos halutaan kaunistella. Täsmällisemmin sanottuna me tietenkin varastamme. Kellään ei ole sen enempää varaa, kykyä kuin aikomustakaan maksaa sentinhyrrää takaisin syntymättömille sukupolville. Modernit mukavuutemme revitään kyynisesti irti lastenlastemme selkänahasta ja ainoan planeettamme povesta.
Rakenteellinen väkivalta voi tuskin olla julmempaa.
Ylensyöntikulttuurin mustaa hetkeä voitaisiin tietysti viettää vaikka joka päivä. Tänään se olisi vasta viiden maissa, ensi kesänä jo varttia yli neljä. Kuitenkin on viisautta sovittaa tärkeät juhlat vuodenaikojen rytmiin, kuten kaikki suuret uskonnot ja kulttuurit aina ovat tehneet. Siksi vain hölmö valittaa sitä, että joulukin oli alun perin pakanallinen juhla, jonka kristinusko valtasi pönkittääkseen asemaansa. Olisiko kristinuskon pitänyt keksiä oma vuodenkiertonsa juhliaan varten?
Tosin tiedetään myös, että joulun hallinta on siirtynyt edelleen, tällä kertaa kulutuskulttuurille.
Varsinaista Earth Overshoot Dayta vietetäänkin vasta jouluna. Silloin kulutetaan niin, että taivaat höyryävät, jätevuoret hytkyvät ja miljoonat paksusuolet pingottuvat röhkivien ystäviemme lahoavista takamuslihoista. Hyvää överinalusaikaa!
Kristinuskon, Kristuksen, kannalta joulun paljon päivitelty kaupallistuminen on tietenkin paluuta lähtöruutuun. Nyt jos koskaan Ihmisen Pojan täytyy syntyä muualla kuin ihmisten keskellä.
Ehkä Vapahtaja tänä vuonna tulee maailmaan suursikalassa, jossa on jouluyönä autio, hiljainen ja harras tunnelma?
Ei sitä tosin kukaan uskoisi, ei, vaikka tapahtuma tallentuisi eläinaktivistien salakuviin.
Jaa tämä artikkeli: