Hyvää pääsiäistä
Kärsimystä, pelkoa, kipua ja tuskaa täällä on riittämiin. Se on varmaa. Vielä varmempaa on, että kuolema sitten kuitenkin lopulta korjaa. Ylösnousemuksesta on huutava pula.
Aurinko nousee joka aamu. Kevät koittaa aina talven jälkeen. Luonto herää yhä uudestaan. Kuinka paljon tämä sanahelinä lohduttaa sitä, jolla on täysi työ löytää voimaa nousta uuteen aamuun?
Nauti pienistä asioista. Päivä kerrallaan. Mieti, mitä hyvää sinulla on. Elämä jatkuu. Menkää pois tekopirteine viisauksinenne. Ettekö näe, ettei tätä sydäntä painavaa kiveä vieritetä pois pikkunäppärin sanakääntein. Siihen vaadittaisiin vähintään taivaan enkeli, eikä häntä ole viime aikoina näkynyt.
Ihmisen osa ei aina ole helppo ja hauska. Pitäisikö olla? En saanut helppoa elämää. Mutta tulipa kumminkin kokonainen ihmiselämä, kaikkine vaivoineen ja kupruineen. Ja täytyy myöntää, iloineenkin. ”On tämä elämä välimmiten lystiäkin, ja nostelee hieman kantapäitä.”
Kaikki tyypithän siellä ovat mukana. Ne, jotka hyvällä hetkellä taputtelevat selkään ja levittävät palmunlehviä. Mutta myös epäilijät, kieltäjät ja kavaltajat. Eivät jaksa valvoa rinnalla, kun hädän hetki koittaa, luikkivat tiehensä heti tilaisuuden tullen, pettävät suudelmalla. Ihmisluonnon ytimissä ollaan.
Koko kertomus on niin todellista. Niin todellista, että jokainen elämää nähnyt tuntee sen ihollaan ja sydämellään. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Minun on jano. Sinun käsiisi minä annan henkeni. Se on täytetty. Vielä kun jaksaisi rukoilla anteeksiantamusta tuskan aiheuttajille.
Kärsimystä, pelkoa, kipua ja tuskaa on riittämiin. Ja kuolema korjaa lopulta. Se on varmaa. Ylösnousemuksesta on huutava pula.
Mutta jospa se osa kertomusta on yhtä todellista. Ehkä elämä voittaa. Luovutetaanko ilolle viimeinen puheenvuoro? Vai annetaanko toivon sanoa lopullinen painava sanansa. Samapa tuo, yhteistä säveltähän ne soittavat. Se pyrkii iholle ja syvemmällekin. Annetaan sille se tila, joka sille kuuluu.
Hyvää pääsiäistä.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: