Käsikelloyhtye Sonuksen kellot on aseteltu pöydillä olevien patjojen päälle jämpteihin riveihin. Jokaisella kellolla on oma paikka. Perussääntö on kuin lasten kasvatuksessa: kun otat kellon, palautat sen samaan paikkaan.

Kellojen kahvoissa on merkinnät, mikä sävel kellossa soi. Pöydällä kellot ovat yleensä samassa järjestyksessä kuin pianon koskettimet. Suuret alakellot ovat matalia bassoääniä ja pienet yläkellot korkeita ääniä.

Sonuksen pienin kello painaa noin 200 grammaa, isoin reilut kolme kiloa.

— Ei tarvitse kahvakuulia, kun näitä nostelee, nauraa Sanna Helasterä, joka vastaa Sonuksen kvartetista.

Soitto lähtee jalkapohjista

Soittaessa sonuslaiset liikkuvat pöytien takana edestakaisin poimien kelloja nuottien mukaan. Koreografia muodostuu kappaleen mukaan. Välillä vaihdoissa pitää olla nopea.

— Joskus on kappaleen jälkeen olo kuin olisi juossut 400 metriä, ehkä vielä aitoineen, kuvaa Helasterä.

Käsikellon soittajan perustekniikka on samantapainen kuin laulajalla.

— Liike ei lähde ranteesta vaan koko kropasta, muuten ei jaksa soittaa. Se edellyttää kehon hallintaa jalkapohjista lähtien. Voimaa käytetään eri tavalla riippuen siitä, millaisen äänen haluaa tuottaa, Helasterä kertoo.

Eri tekniikoilla kellosta saa erilaisia ääniä. Tornikellomaisen ääni syntyy, kun heilauttaa kelloa alaspäin. Kellon voi myös lyödä pöytään.

— Silloin patjat ovat erityisen tärkeät, nauraa Helasterä.

Monipuolisilla soittotekniikoilla voi soittaa eri musiikkityylejä klassisesta musiikista poppiin.

Amerikan kellot

Sonus on Suomen vanhin käsikelloyhtye. Siihen kuuluu 15 soittajaa. Isommassa kokoonpanossa soittaa 10 henkeä ja sitä johtaa Vantaankosken seurakunnan kanttori Sinikka Honkanen. Sen lisäksi toimii SonusKvartetti.

Honkanen tutustui käsikelloihin matkallaan Yhdysvalloissa ja toi yhden kellon mukanaan Suomeen. Kelloja hankittiin lisää, ja 1990-luvulla Sonus myös kävi kahdesti Yhdysvalloissa konsertti- ja opintomatkalla.

— Yhdysvallat on käsikellojen ykkösmaa. Siellä on paljon eritasoisia ryhmiä esimerkiksi kirkoilla ja oppilaitoksilla, Sanna Helasterä kertoo.

Käsikellojen historia alkaa brittien harrastamasta kirkonkellojen soitosta, jossa kelloja soitettiin ryhmässä. Käsikellot luotiin harjoituskelloiksi 1600-luvulla.

Satumainen sointi

Käsikellojen sointi on hiukan satumainen. Ensin helähtää kirkas ääni, kun kieli lyö kelloon. Sen ympärillä soi lukuisia muita säveliä.

Kun Käsikelloyhtye Sonus soittaa, koko Myyrmäen kirkon sali helisee. Kellon kalahdusta voisi kuvitella kovaksi, mutta käsikellon ääni on korvaystävällinen ja rauhoittava.

— Kellojen ääni on jopa terapeuttinen, Sanna Helasterä sanoo.

— Joku on kuvannut, että se on kuin tiputtaisi kiven veteen, jossa renkaat lähtevät etenemään. Soiva kello täyttää tilan äänirenkailla ja luo joka kerta uudenlaisen äänikudoksen.

Käsikelloyhtye Sonuksen 20-vuotiskonsertti su 12.12. klo 18.15 Myyrmäen kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.