Hyväksyntä on sanoja ja tekoja
Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimittaja soluttautui kristillisen Aslan-yhdistyksen kurssille, jossa tavoitteena oli eheytyä rikkinäisestä seksuaalisuudesta, muun muassa homoseksuaalisuudesta. Juttu julkaistiin lokakuun kuukausiliitteessä.
Arkkipiispa Kari Mäkinen pitää koulutusta artikkelin perusteella hengellisenä väkivaltana. Hänen mukaansa ihmisen seksuaalisuutta ei pidä ulkopuolelta manipuloida, vaan kirkon työntekijöiden tulee olla ihmisten tukena oman identiteetin löytämisessä.
Koulutukset eivät ole luterilaisen kirkon toimintaa, mutta pieni osa seurakunnista on tehnyt yhteistyötä Aslanin kanssa. Kotimaa24-uutispalvelun selvityksen mukaan Suomen 400 seurakunnasta yhteistyötä on ollut kymmenen seurakunnan kanssa. Espoon tai Kauniaisten seurakunnat eivät ole tässä joukossa.
Helsingin Sanomien haastattelema psykiatri ei ota kantaa kurssien hengelliseen väkivaltaan. Aikuisen ihmisen itsenäisenä valintana eheytymiskurssi on psykiatrin mielestä hyväksyttävä. Näin tietysti onkin. Toinen kysymys on sitten se, miten ihminen kasvaa ristiriitaan oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa.
Lainsäädännöllisesti seksuaalivähemmistöjen asema on hyvä. Perustuslaki sisältää yhdenvertaisuuden lain edessä. Sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvä syrjintä on kielletty. Parisuhteiden virallistaminen ja perheen sisäinen adoptio on mahdollista. Viranomaisten velvollisuus on edistää yhdenvertaisuuden toteutumista.
Vaikka asenneilmasto on jo toinen kuin muutamia vuosikymmeniä sitten, seksuaalivähemmistöjen edustajat kohtaavat yhä syrjintää ja epäluuloja. Lasten ja nuorten maailmassa normipaineet ovat kovia. Onneksi yhä enemmän löytyy myös nuorten yhteisöjä, joissa homoseksuaalisuus ei ole mikään ongelma.
Suurimmat ennakkoluulot löytyvät todennäköisesti aikuisten asenteista ja puheista. On ensiarvoisen tärkeää, millaista viestiä me vanhemmat, isovanhemmat, opettajat ja muut nuorten kanssa toimivat välittämme lapsille ja nuorille. En soisi kenenkään 16-vuotiaan nuoren pelkäävän isän tai äidin hylkäämistä sukupuolisen suuntautumisen vuoksi.
Kirkon viesti tässä asiassa on valitettavasti epäselvä. Puhumme hyväksynnästä, mutta emme kirkkona kaikessa toimi sen mukaan. Viranomaisena seurakunnat noudattavat lakia, mutta tasa-arvo ei ulotu esimerkiksi parisuhteen siunaamiseen.
Ristiriita johtuu ajatuseroista. Osalle kristityistä homoseksuaalisuus on synti. Osa meistä taas ajattelee, että homoseksuaalisuus on Jumalan luoma ominaisuus ihmisessä. Ei siis syntiä tai pahaa, vaan ominaisuus.
Iloitsen niistä piispojen kannanotoista, joissa suorasanaisesti puolustetaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Puhe hyväksymisestä ja rakkaudesta tarvitsee kuitenkin rinnalleen käytäntöjä, jotka osoittavat, että puhe on totta.
Urpu Sarlin
päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: