Hyvän elämän eväät
Yhteiskunnan ja koko inhimillisen elämän edistyminen perustuu siihen, että edellisten sukupolvien tieto ja osaaminen on uusien sukupolvien käytössä. Jokainen ihmisyksilö joutuu tietysti oppimaan asioita alusta pitäen. Hänen oppimistaan ja kasvamistaan kuitenkin tukevat ympärillä olevat ihmiset, jotka voivat siirtää hänelle omia tietojaan ja taitojaan.
Elämän ymmärtämisen ja siinä selviämisen kannalta on tärkeää, että lapsi oppii tietämään, miten täällä on tähän mennessä toimittu ja pärjätty. Kaikessa ei tarvitse iskeä omaa päätä seinään, kun edellisten sukupolvien kokemus kertoo, ettei siitä mitään hyvää seuraa.
Uskonto on osa elämää. Myös lapsen elämää. Se ei ole irrallinen todellisuus, johon ihminen voisi ratkaista suhteensa ikään kuin puhtaalta pöydältä tultuaan aikuiseksi. Tasapainoisen kasvun kannalta on arvokasta, että lapselle annetaan eväät myös siihen, miten täällä on tähän mennessä uskottu.
Kuten muissakin kasvatusasioissa, myös uskonkysymyksissä ensisijainen vastuu on omalla perheellä. Yhteiskunnan on tässäkin tultava perheen tueksi niin varhaiskasvatuksessa kuin kouluopetuksessa. Nykyisessä kansainvälistyvässä maailmassa on entistä oleellisempaa, että nouseva polvi oppii ymmärtämään hyvin sekä omaa että muiden uskonnollista perinnettä ja kulttuuria.
Koulun uskonnonopetuksessa on meillä noudatettu hyvällä menestyksellä niin sanottua oman uskonnon opetuksen periaatetta. Koululaisille annetaan tietoja erityisesti oman uskontokuntansa tavoista, uskomuksista ja perinteistä. Sen ohessa opetetaan kohtuullisen kattavasti myös toisten uskontojen sisällöstä.
Monikulttuurisuus haastaa uskonnonopetuksen. Kaikkien vähemmistöuskontojen opetukseen on hankalaa saada yhtä korkeatasoista opetusta ja päteviä opettajia kuin enemmistölle. Siksi on hyvä, että myös uskonnonopetuksen kehittämistä pohditaan, tutkitaan ja kokeillaan ennakkoluulottomasti. Kaikkien lasten tulee saada koulusta kaikissa suhteissa hyvät elämän eväät.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: