Hyvän joulun voi viettää eri tavoin
Yksinäinen joulu voi yllättää. Siitä voi tulla ikimuistoinen.
Moni murehtii, miten viettää joulua. Jos omaa perhettä ei ole, joulu saattaa ahdistaa. Jouluun liitetään vain onnellisia mielikuvia: silloin istuu koko suku riemurinnoin pöydän ääressä ja kaikilla on joulumieli. Kukaan ei riitele eikä mökötä.
Joulun todellisuus on usein toinen. Perheenäidit kokkaavat uupumuksen asti jouluruokia, isä ei saa kuusta jalkaan ja lapset tappelevat keskenään. Voi olla suoranainen helpotus päästä eroon perhejoulusta.
Omasta joulustaan voi tehdä hyvän joulun kahdella tavalla: vaikuttamalla olosuhteisiin ja vaikuttamalla omaan joulumieleensä.
Mutta miten? Mieti, mitä odotat joululta. Vaaditko ehkä itseltäsi tai ympäristöltäsi mahdottomia? Kun vaadit vähemmän, joulusta tulee parempi. Suurin salaisuus löytyy omasta sydämestä. Hellitä hetkeksi ja ota vastaan joulun ihme. Näin kävi heille seitsemälle joulunviettäjälle.
”Olen jäänyt monta vuotta sitten leskeksi, ja poikani elää vaimonsa kanssa omaa elämäänsä. Olen jo tottunut viettämään joulua yksin ja oppinut viihtymään. Viime jouluaattona menin yksin Myyrmäen kirkolle hartauteen. Kun olin lähdössä kotiin, pappi pyysi mukaan aattoillan joulunviettoon kirkolle. En tuntenut ketään, mutta ajattelin, että kun kerran pyydetään, niin nyt minä likka rohkeasti lähden. Ja voi, miten siellä oli sydämellinen ilmapiiri. Kyllä minä nautin, kun sain yhdessä laulaa joululauluja, syödä joulupuuroa ja jutella ihmisten kanssa. Siellä sai kertoa itsestään sen verran kuin halusi kertoa. Tutustuin myös yhteen rouvaan, ja tänä jouluna menemme sinne yhdessä. Olen niin kiitollinen siitä, että olen terve ja voin vielä nauttia joulun tunnelmasta ja joulumusiikista.”
Mummeli, 80
”Päätin jäädä Vantaalle opiskelijakämppääni, koska olin saanut töitä jouluksi. En oikein pidä perhejouluista, sillä kun olin lapsi, isäni joi liikaa. Kaikki muut olivat lähdössä pois opiskelija-asuntolasta. Pelkäsin, että olen tyhjässä talossa. Onneksi yksi tyttö samalta käytävältä jäi kämpille. Aatonaattona sovittiin, että vietetään aattoiltaa yhteisessä olotilassa. Aamulla käytävällä tulikin vastaan vielä yhden kaverin veli, joka sanoi, että voisi laittaa kaikille ruokaa aatoksi. Kun illalla tulin töistä kotiin ja menin olotilaan, suuni loksahti auki. Ikinä en ole nähnyt niin hienoa joulupöytää. Kävi ilmi, että kaverin veli oli ammatiltaan kokki, ja hän oli itse tehnyt jouluruuat, taitellut valkoiset lautasliinat, ostanut kynttilät ja laittanut pöytäliinat. Se oli hieno joulu, koska se oli täydellinen yllätys.”
Vahtimestari, 26
”Tiesin jo ennen joulua, että lapset ovat äitinsä luona eikä minulla ollut mitään tekemistä. Koska pidän ihmisistä, varsinkin lapsista, sain jostain idean, että ryhdyn joulupukiksi. Laitoin ilmoituksia eri ilmoitustauluille ja ostin pukin vaatteet. Sain yllättävän paljon keikkoja, ja siten myös rahaa. Mutta hienointa oli päästä näkemään erilaisia jouluja ja tuottaa lapsille hyvää mieltä. Nautin, kun sain laulaa joulupukin osuudet Joulupukki-laulusta. Olisin voinut tehdä saman vaikka ilmaiseksi. Eikä loppuillasta ollut edes haikea mieli, sillä olin niin puhki kaikesta kiertämisestä ja laulamisesta. Hienoa, kun pystyin ilahduttamaan ihmisiä. ”
Joulupukki, 37
”Äitini oli kuollut hiljattain, joten en halunnut viettää joulua. Joku vinkkasi, että jouluisin sairaaloissa tarvitaan sijaisiksi sairaala-apulaisia. Pääsin töihin psykiatrian poliklinikalle suljetulle osastolle. Koko osasto oli joulunpyhät ihan täynnä. Yksi oli vakavasti masentunut, kahdella oli joku psykoosi ja muilla oli muita elämän murheita. Joulunpyhinä pappi kävi pitämässä aattohartauden ja laulettiin lauluja. Istuttiin kaikki pitkässä pöydässä, toisessa päässä potilaat ja toisessa päässä henkilökunta. Tunsin suurta yhteenkuuluvaisuutta. ”Tässä me olemme, ihminen ihmiselle, osa pitkää haavaa”, kuten Tommy Taberman kirjoittaa runossaan. Kun katselin sitä sakkia, tuli tosi kiitollinen mieli: minä pääsen täältä pois, saan lähteä omin jaloin omaan pikkukotiini ja mennä poikaystävän kanssa joulukirkkoon. Tajusin, että olen etuoikeutettu. Sinä jouluna ei mikään pikkuasia harmittanut.”
Sairaala-apulainen, 28
”Vaimoni oli jättänyt minut syksyllä, ja joulu ahdisti. Lapsuuden kotia ei enää ollut eikä omia ystäviäkään. Miten viettäisin joulua? Marraskuussa työpaikallani Itä-Suomessa kävi eräs uskova nainen Helsingistä pitämässä koulutusta. Kun vein häntä takaisin junalle, löydettiin jutellessa monta yhteistä tuttua. Tuli myös puhetta joulusta. Yllättäen nainen pyysi minua luokseen ja vakuutti, että hän toivoo vain jouluseuraa. Päätin ottaa tilanteesta vaarin. Ajoin Helsinkiin ja nukuin koko joulun olohuoneen sohvalla, kuten olimme sopineet. Siitä tulikin hieno joulu. Käytännössä vietimme joulun autossa, sillä ajelimme ympäri Helsinkiä ja ihailimme talojen jouluvaloja. Aattoiltana kävimme kirkossa ja Hietaniemen hautausmaalla. Tuota naista en enää tavannut, mutta joulu oli ikimuistoinen. Onneksi lähdin.”
Nuoriso-ohjaaja Itä-Suomesta, 36
”Koska olen ollut jo vuosia sinkku, joulun vietto on aina rasittanut mieltä. Ihmiset ahdistuvat, jos sanoo viettävänsä joulun yksin ja tuputtavat jotain tekemistä. No, minulla on vanha täti, jonka luokse ajattelin mennä. Aattoiltana olimme kumpikin liian väsyneitä, joten jäin kotiin. Kuuntelin radiota ja silitin pyykkiä. Mutta aika pöljiä olivat ne radiojuontajat: yksikin sanoi, että olisi se kauheaa viettää joulua yksin. Teki mieli soittaa sinne ja sanoa, että herätkää pahvit siellä studioissa: kuka muu teitä kuuntelee jouluaattona kuin yksin olevat ihmiset? Mietin sitten, miltä tuntuu viettää joulua yksin. Vaikka olin etukäteen ajatellut, että kyseessä on vain yksi tavallinen ilta, niin oli se kuitenkin haikeaa. Laitoin kynttilät palamaan, joulumusiikkia päälle ja jatkoin silitystä. Siinä silittäessä tajusin, etteivät ne Maria ja Joosefkaan luksuspaikassa lomailleet. Tämä silitysrauta sopii hyvin tallin tunnelmaan.”
Sinkkunainen kaksiosta, 29
”Oli toinen joulu avioeroni jälkeen ja mietin, miten vietän joulua. Onneksi kirkon perheneuvoja vinkkasi Karjalohjalla olevasta paikasta, jossa vietettiin avointa joulua eli sinne menivät monet eronneet ja perheettömät. Siellä olisi emäntä ja isäntä ja ohjelmaa. Vaikka en ole mikään sosiaalinen henkilö, päätin kokeilla. Olin epäileväinen, että mitä väkeä siellä on, mutta paikan päällä yllätyin. Siellä oli tosi kiva porukka. Osa eronneita, osa sinkkuja, osa perheitä, osa aviopareja, mutta kaikille oli yhteistä se, että he halusivat viettää erilaista joulua porukalla. Kävin siellä monta vuotta. Kun tuo Karjalohjan paikka lopetettiin, päätimme jatkaa joulunviettoa vuorotellen jonkun kotona. Idea on edelleen sama: koti on avoin ja sinne voi tulla, jos on vailla joulunviettopaikkaa. Viesti kulkee tuttavien kautta. Se tulee, jolle kutsu sopii.”
Puuron keittäjä, 62
Vinkkejä joulun viettoon
Lähde liikkeelle
– Yllätyksiä tapahtuu ja ihmisiin voit tutustua, kun uskallat lähteä kodista ulos. Rentoa joulunviettoa on tarjolla myös seurakunnissa.
Kutsu joku kotiisi
– Jos esität itse kyläkutsun oman kotiisi, saatat saada vastakutsun. Kutsu väkeä vaikka joulupuurolle. Jouluna voi kutsua ihmisiä vaikka vain piipahtamaan.
Soita sukulaisille
– Jos sinulla on jouluna aikaa, moni kaukaisempi ystävä ja sukulainen ilahtuu suuresti, kun yllätät jouluviikolla ja kyselet heidän kuulumisiaan.
Hiljenny hartauteen
– Moni olisi valmis maksamaan paljonkin, jos voisi jouluna vetäytyä hiljaisuuteen. Nauti rauhasta ja kuuntele musiikkia. Pysähdy paikallesi, katsele kynttilää ja anna joulumielen täyttää sydämesi. Joulumieli on se mieli, joka itsestäsi nousee esiin. Suo itsellesi se, että hyväksyt omat tunteesi ja tilanteesi. Tämä joulu on tällainen joulu ja näin on hyvä.
.
Jaa tämä artikkeli: