Hanna Korhonen nauttii rauhasta.
Hyvän mielen olohuone
Tikkurilassa Vehkapolun kävelykadulla on joka arkipäivä auki Olotila.
Pia Talvela aloitti Olotilan ohjaajana viitisen vuotta sitten. Hän on paikan ainoa palkattu työntekijä.
— Vastaan siitä, että vapaaehtoisten on hyvä tehdä töitä ja toiminta pyörii. Olen vapaaehtoisten työyhteisön vetäjä.
Pian mukaan Olotilassa tapahtuu ihmisten välillä koko ajan. Sitä voisi nimittää vertaistueksi, mutta samalla se on ihan arkipäiväistä olemista. Joku voi vaikkapa päivitellä rikkoutunutta lasiovea ja toinen tietää, mistä kannattaisi kysyä korjaajaa.
Olotilan kaltaisia paikkoja perustettiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa eri puolille Suomea. Seurakunnat halusivat tarjota avoimien ovien tiloja, joihin olisi helppo tulla ja ottaa kontaktia toisiin ihmisiin.
Ensimmäinen niistä oli Tampereella vuonna 1989 aloittanut Mummon kammari. Tikkurilan Olotila perustettiin kolme vuotta myöhemmin.
— Olotila syntyi vastapainona yksipuoliselle yksilön korostamiselle. Kaikki tarvitsevat myös yhteisöä, Pia pohtii.
Samaan hengenvetoon hän toteaa, että Olotilassa on lupa olla yksinkin.
— Ei ole pakko sanoa edes päivää. Mutta meidän vapaaehtoiset kyllä tervehtivät jokaista tulijaa, Pia kertoo nauraen.
Olotilaa pyörittää noin 15 vakituista vapaaehtoista. Keväällä tehdyn kyselyn mukaan kävijöistä yli 30 prosenttia on miehiä.
— Haluan Olotilan olevan kaupunkilaisten olohuone, johon voi tulla kuin kotiin. Ja tässä kodissa on aina joku paikalla.
Tehtävänä olla olemassa
Riitta Hakulinen tuli Olotilaan naapurinsa vinkistä kymmenen vuotta sitten.
— Samassa rapussa asunut vanha rouva, jota jeesailin kauppa-asioissa, oli pitkäaikainen Olotilan-kävijä. Kun eläkevuoteni lähestyivät, hän alkoi ehdotella tänne tulemista.
— Kävin täällä muutamalla kauppareissulla ja totesin, että tätä haluan kokeilla.
Siitä lähtien Riitta on ollut vapaaehtoisena vastaamassa Olotilan toiminnasta. Hän tekee 2–3 vuoroa viikossa.
— Aamu alkaa pöydän kattamisella. Kahvit, teet, pullat ja suolaiset laitetaan pöytään. Päivän aikana seurataan, että tarjottavaa riittää.
Olotilan vapaaehtoisten tärkein tehtävä on kuitenkin olla olemassa. Heidän kanssaan kävijä voi rupatella niitä näitä tai suurempia iloja ja huolia.
— Täällä kokoontuu esimerkiksi vanhojen herrojen viisasten kerho, jonka kanssa kysellään Metro-lehden 10 kysymystä. Tänä aamuna saatiin yhdeksän pistettä, joskus on tullut kymppikin.
Hengähdyspaikka
Hanna Korhonen tutustui Olotilaan Tikkurilan lukiossa käymällään vapaaehtoistyön kurssilla. Hän pääsi Olotilaan tekemään vapaaehtoisten tehtäviä: pyörittämään kahviota ja juttelemaan ihmisten kanssa.
— Täällä oli rauhallista ja hyvä tunnelma. Myöhemmin tulin tänne pari kertaa hyppytunneilla tekemään läksyjä. Monessa paikassa on aina musiikkia taustalla, täällä ei ole. Olotila on lähellä keskustaa, mutta silti rauhallinen. Tästä on tullut minulle hengähdyspaikka.
Hannan mielestä vanhempien ihmisten juttuja on mukava kuunnella ja eri-ikäisten ihmisten kanssa oleminen tuo vaihtelua.
— Aina ei tarvitse itse osallistua. Tärkeintä on, että kuuntelee. Täällä ihmiset suhtautuvat toisiinsa myönteisesti.
Seuraa isälle ja tyttärelle
Anssi Pöyryn toivat Olotilaan lapset. Yrittäjänä hän on onnistunut järjestämään aikaa olla kotona molempien lastensa kanssa, kun nämä ovat olleet pieniä.
— Kaksi vuotta sitten kuljettiin Elsan isosiskon kanssa tästä ohi ja kiinnostuttiin. Tällainen seurakunnan toiminnan muoto oli minulle uutta.
— Olen piipahdellut täällä molempien tyttöjeni kanssa. Täällä on aikuista seuraa ja lapsetkin näkevät monenikäisiä ihmisiä.
Anssi ja Elsa käyvät Olotilassa noin joka toinen viikko. Heidän ohjelmaansa kuuluu ensin lounas jossakin Tikkurilan ravintolassa ja sitten kahvit Olotilassa.
— Elsa tykkää hääräillä lasten nurkassa. Usein siellä on joku muukin lapsi leikkimässä. Elsa tietää, että olen lähellä, ja minä tiedän, että lapsi on turvassa.
Jää hyvä mieli
Raili Karlsson on käynyt Olotilassa pitkään.
— Huomasin aikanaan lehdessä ilmoituksen, josta totesin, että tuossa se nyt sitten on, paikka jossa voi vain istuskella ja olla rauhassa.
— Kahviloissa tuntuu, että kun on syönyt ja juonut, pitää antaa paikka toisille. Täällä voi viettää vapaasti aikaa. Voi jutella toisten ihmisten kanssa, tai olla ihan rauhassa itsekseen ja vaikka lukea lehtiä tai kirjoja.
Railia viehättävät myös Olotilan harmoninen sisustus ja seinillä vaihtuvat taidenäyttelyt sekä ystävällinen palvelu.
— Työntekijöillä on hymy herkässä. Jää hyvä mieli, kun täältä lähtee.
Katso video vapaaehtoisen päivästä Olotilassa
Olotilan 20-vuotissyntymäpäivä
Avoimet ovet ke 19.9. klo 10–21
- Klo 10.30 nukketeatterinäytös Suuri sankaritarina. Nukketeatteri Karoliina/Iloinen lohikäärme.
- Klo 12 Vantaan seurakuntayhtymän johtajan Juha Tuohimäen tervehdys.
- Klo 14 Olotilan tarinoita improvisoiden. Tikkurilan Teatterin Improsiskot.
- Klo 15 iltapäivän musiikillinen teehetki. Jussi Makkonen, sello, ja Marja Raukola, piano.
- Klo 16 runonlausuntaa. Pirkko Mäkilä ja Marja Sandberg.
- Klo 18.30 kamerunilainen tanssiryhmä Majong Dance Group.
- Klo 19.30 muusikko Pekka Ruuska.
Olotila avoinna kaikenikäisille ohikulkijoille ma–pe klo 9.30–15, käynti Vehkapolun kävelykadulta
Jaa tämä artikkeli: