Hyvän omantunnon ruokavalio suosii kasviksia.
Hyvän omantunnon ruokavalio varjelee luontoa
Ympäristönsuojelun kannalta eettisesti kestävin ruokavalio on kasvisruokavalio.
Ruokavalion kulmakivinä tulisivat olla lähellä ja luonnonmukaisesti tuotetut raaka-aineet sekä vuodenajan mukaiset tuotteet. Ympäristönsuojelun kannalta eettisesti kestävin ruokavalio on kasvisruokavalio. Ruokavalion kulmakivinä tulisivat olla lähellä ja luonnonmukaisesti tuotetut raaka-aineet sekä vuodenajan mukaiset tuotteet.
– Kasvisruokavalion eettistä kestävyyttä lisäävät vielä kasvisten ja viljan tuottaminen paikallisesti, omalla alueella ja omassa maakunnassa, toteaa Luomuinstituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen.
Sesonkituotteiden suosiminen kannattaa Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattorin, ETM Jaakko Nuutilankin mukaan seuraavista syistä:
− Sesonkiaikana tuotettuja raaka-aineita kannattaa suosia, koska muun muassa uusiutumattomia luonnonvaroja kuluttava kasvihuoneiden lämmitys on vähäisintä, ja tuotteiden ravitsemuksellinen ja aistinvarainen laatu on parhaimmillaan.
Kotona tulisi pyrkiä siihen, että heittää mahdollisimman vähän ruokaa roskiin, ja kiinnittää huomiota ruokapakkausten kierrätettävyyteen ja biohajoavuuteen. Näillä periaatteilla pääsee jo pitkälle.
Lihakaan ei ole täysin pannassa, mutta sen osuutta ruokavaliossa pitäisi vähentää. Terveyden näkökulmasta suomalaiset syövät liikaa lihaa, keskimäärin syödään noin 40 prosenttia yli ravitsemussuositusten esittämän enimmäismäärän, joka on 500 grammaa lihaa viikossa. Eläinten kasvattaminen ruuaksi kuluttaa huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kasvisravinnon tuotanto.
– Ruoaksi tulisi valita niitä eläimiä, jotka eivät kilpaile ihmisen kanssa ravinnosta, kuten lammasta, nautaa, vuohta ja hevosta. Ne laiduntavat usein paikoissa, joissa ei voi kasvattaa kasviksia tai viljaa. Kaloista kannattaa valita ei-uhanalaisia lajeja, suosia järvikalaa, ja jos käyttää kasvatettua kalaa, niin sellaista, minkä kasvatus ei aiheuta liikaa kuormitusta vesialueelle. Kaloja ei saa myöskään ruokkia ihmisillekin kelpaavalla ravinnolla, muistuttaa Nuutila.
Yksinkertaisin ohje kalojen valintaan on suosia pienikokoista lähivesien kalaa.
– Suosi silakkaa, muikkua, ahventa ja muita tuttuja lähivesien kaloja. Hauki on myös hyvä vaihtoehto. Ulkomaisten kalojen kohdalla MSC-sertifioitu kala on varmin valinta tai tarkista asia kalaoppaasta, kertoo WWF:n eli Maailman luonnonsäätiön ohjelmapäällikkö Jussi Nikula, joka viittaa WWF:n nettisivuilta löytyvään kattavaan kalaoppaaseen.
– Lihalla ja lihalla on eroa. Vaalea liha on terveellisempää kuin tumma, riista parempaa kuin kasvatettu lihakarja. Itse syön hirven lihaa, mutta sitäkin rajoitetusti, kertoo Siiskonen.
Lihansyöntiä pitäisi vähentää myös siksi, että väestönkasvu edellyttää kaiken viljan käyttämistä ihmisten ravinnoksi tulevaisuudessa.
– Naudat ja lampaat ovat märehtijöinä siinä mielessä parempia, että ne pystyvät käyttämään ravinnokseen ruohoa. Märehtijöiden huono puoli on se, että niiden ruoansulatuksen metaanipäästöillä on merkittäviä ilmastovaikutuksia. Naudanlihan hiilijalanjälki onkin yleensä vähintään kaksinkertainen sikaan ja siipikarjaan verrattuna ja nelinkertainen kasvisvaihtoehtoon verrattuna.
Jos tavalliset liharuoat asetettaisiin eettisyyden mukaiseen järjestykseen parhaasta huonoimpaan, olisi tulos seuraava Siiskosen mukaan:
– Ensimmäisenä tulisivat lammas ja luomuemolehmät, jotka pystyvät laiduntamaan pääosin luonnon laitumilla, toiseksi laidunkasvatettu (luomu)nauta, kolmanneksi ulkoilemaan pääsevä luomusiipikarja. Viimeiselle sijalle jäävät sisätiloissa ahtaasti kasvatetut lihantuotantoeläimet.
Suositeltavinta olisi myös valmistaa ruokansa itse raaka-aineista, mutta on olemassa myös luomuraaka-aineista valmistettuja eineksiä. Tuoreista raaka-aineista valmistettu ruoka on myös terveellisintä, koska se ei sisällä lainkaan säilöntäaineita.
– Einesten valmistaminen aiheuttaa ympäristön kuormitusta lähinnä pakkausmateriaalin kautta sekä pakastamisella. Pahimpia ovat annospakatut pakasteateriat, Nuutila summaa.
– Ruokaa on syytä arvostaa niin paljon, että tekee hyvää ruokaa itse perhepiirissä. Se voi olla osa perheen sosiaalista elämään yhteisinä aterioineen, kertoo erikoissuunnittelija Jukka Rajala Ruralia-instituutista.
Suomen talvi asettaa kuitenkin rajoituksia, kun kotimaisia tuoreita vihanneksia, salaatteja ja hedelmiä tulee vain kasvihuoneista. Siiskonen ehdottaakin, että talvisin tomaatteja voisi korvata kotimaisilla luomujuureksilla kuten porkkanalla, punajuurella, lantulla, nauriilla ja kaaleilla. Esimerkiksi kasvihuonetomaatti ei ympäristön kuormituksen vuoksi ole paras vaihtoehto.
– Talvella kannattaa syödä varastovihanneksia kuten porkkanaa, keräkaalia, sipulia, lanttua, naurista, punajuurta ja niin edelleen. Vältä kasvihuonevihannesten syömistä talvella. Suosi kotimaisia marjoja kesällä ja säilöttynä talvella sekä kotimaisia hedelmiä niin pitkään kuin niitä riittää. Eniten on syytä välttää lentokoneella rahdattuja hedelmiä, esimerkiksi viinirypäleitä Etelä-Afrikasta, Rajala kertoo.
– Espanjalaisen tomaatin ympäristökuormitus tammikuussa on pienempi kuin suomalaisen riippuen jälkimmäisen kasvihuoneen lämmittämisen energialähteestä, vaikkapa biokaasu. Eettisyyteen kuuluu myös työntekijöiden työolosuhteet, ja mitä kauemmas mennään sitä vähemmän niistä saa tietoa, Nuutila toteaa.
Erilaisissa vuotuisjuhlissa on tapana panna parasta pöytään, ja niihin liittyy usein tiettyjä perinne- ja liharuokia. Nikula muistuttaa kokonaisuuden tärkeydestä:
– Juhla-aikojen, kuten pääsiäisen ja joulun, ruokavalinnat eivät ole ratkaisevia kenenkään terveyden tai ekologisen jalanjäljen kannalta, jos arjen ruokavalinnat ovat ravitsemuksellisesti ja ympäristön kannalta tasapainoisia. Toki juhla-ateriallakin lautanen on mahdollista täyttää lautasmallin mukaan, jossa on paljon kasviksia ja maltillisesti lihaa. Pääsiäisenä on jo monin paikoin Suomea aloitettu kalastussesonki, joten ehkä pääsiäispöydästä voisi löytyä vaikka haukea, Nikula kertoo.
Jos lammasta haluaa syödä, pääsiäiseksi Siiskonen ja Nuutila suosittelevat suomalaista luomulammasta.
– Ja suomalaisesta luomulampaasta vielä maatiaisrotuista. Maatiaisen valinta tukee kansallisesti merkittävän lajin säilyttämistä. Kyseinen lammas on vielä maukkaampi kuin monet risteytykset, Nuutila vinkkaa.
Siiskosenkin pääsiäispöydästä löytyy yleensä luomulammasta. Mutta tänä vuonna on tarjolla erityisherkkua:
– Meillä on pääsiäisenä luvassa kaurispaisti, metsästysporukan itse pyytämä ja toivottavasti myös ahdin antimia.
Joulunakin voi suosia kinkun sijasta kalkkunaa. Mutta tässäkin sian tai kalkkunan kasvatustapa ratkaisee, molempia saa myös luomuna.
– Aloittelevan kasvissyöjän kannattaa paneutua hyvän kasvisruoan valmistamiseen – myös sillä tavalla on vahvaan liharuokaankin tottunut pärjää sillä – myös raavas liikunnallinen mieskin. Sopivasti valmistetulla kasvisruoalla pärjää raskaankin työn tekijä, kunhan se on suunniteltu tarpeita vastaavaksi, tiivistää Rajala.
Tällainen on hyvän omantunnon ruokavalio
Kirkon ympäristöohjelmassakin kehotetaan suosimaan kasvikunnan tuotteita, luomua ja lähiruokaa. Jos syödään sekaruokaa, kannattaa suosia perinteistä niin sanottua Välimeren ruokavaliota, jossa lihatuotteet ovat enemmän mausteen kuin pääruuan asemassa.
– Ev.-lut. kirkossa on tehty paljon työtä ilmastoraportin eteen. Myös Kirkon ilmasto-ohjelman asenne – kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus sopivat hyvin lähtökohdaksi kestävään ruokavalioon, kiittää erikoissuunnittelija Jukka Rajala Ruralia-instituutista.
Silti työtä olisi edessä myös kirkolla, koska vuodenaikoihin liittyvät suositukset vielä puuttuvat ympäristöohjelmasta. Ohjelmassa korostetaan, että lihan syönnin vähentämisellä on suuri vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen. Jo maltillinenkin lihansyönti on maailman mitassa kestävä ruokavalio.
– Ohjelman mukaisiin tavoitteisiin voisi myös lisätä, että lihan syömisen vähentämisellä on suuri vaikutus moneen muuhunkin merkittävään ympäristöasiaan kuin ilmastonmuutoksen torjuntaan, Rajala lisää.
Asiantuntijoiden suositukset hyvän omantunnon ruokavalioksi tulevat tässä:
Jukka Rajala: ”Aseta kasvikunnan tuotteet etusijalle. Vähennä erityisesti lihan ja makkaran syömistä. Suosi mahdollisimman vähän jalostettuja ja käsiteltyjä tuotteita. Suosi luomutuotteita. Suosi vuodenajanmukaisia, paikallisia tuotteita. Suosi pakkaamattomia, tai mahdollisimman vähän pakattuja tai ympäristöystävällisesti pakattuja tuotteita. Aseta etusijalle yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisesti tuotettuja tuotteita, esimerkiksi Reilun kaupan tuotteita. Luetteloon voidaan lisätä vielä: Suosi keruutuotteita. Minimoi jätteiden määrä.”
”Ihmisten tehtävä on viljelyn lisäksi myös varjella maata, ”luomukuntaa” – ja maapalloa. Viljellen ja varjellen tuotettu ruoka on hyvän omantunnon ruokaa.”
Pirjo Siiskonen: ”Hyvällä omallatunnolla voi syödä luomuruisleipää, luomuhiutaleista valmistettuja puuroja, luomukananmunia, itse kasvatettuja kasviksia ja vihanneksia, luomukasviksia ja luomuvihanneksia, luonnon kalaa, luonnon marjoja ja sieniä, kotipuutarhan omenia, hedelmiä ja marjoja, luomumaitotaloustuotteita ja joskus luomulammasta, luomusiipikarjan lihaa ja hirvenlihaa.”
Jaakko Nuutila: ”Omatunto rakentuu monista asioista, kuten jokaisen arvomaailmakin. Itse mietin turvallisuutta itselle ja läheisille (lisä-aineet ja torjunta-aineet), hyvinvointia eläimille (mahdollisimman pitkälle vain luomutuotteita), ympäristöystävällisyyttä (luomutuotteet), työllistävyyttä (suomalaisia tuotteita), ravitsevuutta (edelleen luomutuotteet) ja aistinvaraista laatua. Myös herkuttelun tulee olla sallittua, koska ruokailu on myös nautinto.”
Jussi Nikula: ”WWF:ssä eli Maailman luonnonsäätiössä voimme tarjota tutkittuun tietoon perustuvia näkemyksiä ruokavalintojen ympäristövaikutuksista, mutta kunkin ihmisen omatunto on heidän oma asiansa, eikä meillä ole siihen sanottavaa.”
Tutustu WWF:n ruokaoppaaseen täältä.
Lue miksi pitäisi suosia luomua täältä.
Jaa tämä artikkeli: